Kategoriat
Yleinen

Uskon viholliset

Destruction of Sodom and Gomorrah by earthquake, 1493 - Stock Image -  C045/5465 - Science Photo Library
Lot leaving Sodom, Woodcut from the Nuremberg Chronicle
Hartmann Schedel, 1493

Keskitymme todelliseen, konkreettiseen, lihalliseen ja tutkittavaan maailmaan.
– Perkeleen Temppelin neljäs perusperiaate

Satanismi toimii antiteettisenä vertailukohtana totutuille normeille. Me pyrimme kyseenalaistamaan status quota ja muuttamaan maailmaa paremmaksi; edistämään kriittistä ja rationaalista ajattelua, humanistisia arvoja sekä yksilön vapautta. Saatana, uskon vihollinen, on meille kapinan symboli vastustaessamme muinaisjäänteistä uskonnollista ajattelua ja raivatessamme tietä moderniin tulevaisuuteen. Me poltamme hornan liekeillä sillat pimeään keskiaikaan ja seuraamme Aamutähden loistoa kohti valoisampaa huomista.

Uskonnollinen vakaumus saattaa suoda yksilölle mielenrauhaa ja valaa toivoa tulevasta, mutta jokainen uskomus tulee asettaa arvioitavaksi ja kritisoitavaksi. Mikäli yksilöllä ei ole uskomuksilleen järkiperäisiä perusteita, hän elää harhaluulossa ja altistaa itsensä muillekin perättömille väitteille. Ihminen, joka voi elätellä uskoa henkilökohtaiseen messiaaseen, joka hyvän haltiattaren tavoin vastaa rukouksiin, on altis uskomaan mitä tahansa muuta taivaallisen auktoriteetin nimissä saarnattua. Voltairea mukaillen, ihmiset jotka saadaan uskomaan absurdiin väitteeseen, saadaan myös tekemään julmuuksia.

Vaaliaksemme rationaalista lähestymistä elämään, pyrimme uskomaan mahdollisimman montaa tosiasiaa – ja olemaan uskomatta mahdollisimman montaa perätöntä väitettä. Kriittisesti ja skeptisesti väittämiin suhtautuva henkilö suojaa itseään niiltä lukemattomilta käärmeöljykauppiailta, hopeaveden myyjiltä, nigerialaisilta prinsseiltä, tuhoisilta kulteilta, valtauskontojen vedätyksiltä ja populistipoliikkojen valheilta, jotka päivittäin vaanivat meitä ja kukkaroitamme. Kyetäkseen toimimaan maailmassa tehokkaasti on ihmisen teroitettava mielensä paitsi suorien huijausten torjumiseen, myös omien asenteidensa, ennakkoluulojensa ja pinttyneiden uskomusten tarkasteluun. Me kritisoimme ja kyseenalaistamme kaiken ympäriltämme, mutta asetamme myös itsemme saman kriittisen särmän käsittelyyn. Sytyttäkää surkeiden aatosten rovio, viskatkaa meidät tuleen ja katsokaa tarttuvatko liekit meihin – jos viisautemme osoittautuu hulluudeksi ja katoamme tuhkan tavoin, on kohtalomme ansaittu. Mutta jos tuo tulinen pätsi ei meistä kuonaa nälkäänsä löydä ja yhä seisomme sarvemme uhmakkaasti nostettuna, voivat kaikki nähdä kapinamme kukoistavan loistossaan.

Abrahamilaiset uskonnot, joista Suomessa luterilaisuus on meille lähin ja islam enenemässä määrin ajankohtainen, ovat keskeisiltä opinkappaleiltaan meille satanisteille hirvitys. Klassisen teismin Jumalan väitetään olevan kaikkitietävä, kaikkivoipa ja täydellisen hyvä, ajan ja avaruuden ulkopuolelta operoiva maailman luoja, joka myös aktiivisesti vaikuttaa maailmassa vielä tänäkin päivänä. Suomessa eläessämme olemme kristillisen kulttuurihegemonian täydellisesti ympäröiminä usein täysin sokaistuneita omille kultuuritaustaisesta äidinmaidosta imemillemme asenteille, jotka saattavat ujuttaa myrkkyä mielemme tiedostomattomiin sopukoihin. Luterilaisuutta pidetään tärkeänä osana kulttuuri-identiteettiä, kirkollisveroa maksetaan mukisematta, lapset lähetetään konfirmaatioleireille ja kirkkohäiden perään haaveillaan – mutta miksi?

Satanismi on ateistinen uskonto, emmekä me usko jumalten (tai Saatanan metafyysisenä pahuuden personifikaationa) olemassaoloon. Väitetyn abrahamilaisen jumalan olemassaolo on nykytiedon valossa täysin absurdi väite, eikä hänen olemassaoloaan voida millään keinoilla todistaa. Pyhät tekstit; toora, raamattu ja koraani ovat kaikki täynnä tarunhohtoisia myyttejä, joilla parhaassakaan tapauksessa on vain kerronnallista viihdearvoa – ja pahimmassa tapauksessa niillä voidaan ja on oikeutettu kaikki julmimmat hirmuteot; holokaustista orjuuteen ja terrori-iskuihin. Jumala on kuollut, mutta hänen löyhkäävästä ruumiistaan nousee vielä myrkyllistä lemua – ja siksi satanistit jatkavat työtään teismin kitkemisessä

Mikäli Jahve, Jehova, Allah tai muu klassisen teismin kaikkivaltias luojajumala olisi olemassa ja hän meille ilmaantuisi selkeästi havaittavana ja empiirisesti tutkittavana, poistaen kertakaikkisesti epäilyksemme hänen olemassaolostaan – emme silti uhraisi hetkeäkään polvillamme häntä palvoen! Tuo jumala, Yaldabaoh, on kenelle tahansa moraaliselle ihmiselle rappiollinen iljetys; mustasukkainen, murhanhimoinen, diktatuurinen despootti, veriuhreista ja savuavasta rasvasta kiihottuva sadisti, joka vailla empatiaa vaatii jatkuvaa palvontaa, sokeaa uskoa ja täyttä omistautuneisuutta kuin pahin sosiopaattinen narsisti! Jumalan ilmestyessä ihmisen ainoa moraalisesti oikeutettu valinta olisi liittoutua Paholaisen kanssa ikuiseen kapinaan ja kaikin keinoin käydä sotaan Taivasta vastaan.

Mikäli klassisen teismin Jumala olisi olemassa, mutta hän piiloutuu mysteerin ja selittämättömyyden esiripun taakse kuin Ihmemaan Velho, ei hän olisi oikeutettu vaatimaan meiltä sokeaa uskoa selkeästi uskomattomiin väitteisiin. Tämä on kuitenkin se Jumala, jota teologisesti orientoituneet apologit meille markkinoivat; kuurupiilon mestaria, näkymätöntä, mykkää ja impotenttia maailman ruhtinasta, jonka tiet ovat tuntemattomat ja jonka armo pitää löytää armottomasta maailmasta. Ihmeiden aika ei ole ohi, mutta yhtäkään ihmettä ei voida näyttää tapahtuneen. Jumalan teot tapahtuvat sattumuksen todennäköisyyksillä ja jälkikäteistulkinnalla kaikista positiivisista asioista kiitetään Jumalaa; epäonnen iskiessä Jumalan armo on edelleen mukana, mutta ymmärryksemme ulottumattomissa. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi! (Job 1:21)

Lapsi voi vaalia uskoaan joulupukkiin aikuisten kiusaantuneina kyseenalaistaessa kasvattajien kompetenssia toimia vanhemmuuden tehtävissä, mutta me emme ole lapsia. Lukeaksemme kuin Piru raamattua, voimme muistaa Paavalin sanat; “Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on” (1.Kor 13:11). Aikuisten ei tulisi turvautua mielikuvitusolentoihin selvitäkseen arkipäiväisistä haasteista, hakea turvaa rukouksesta tai vedota taivaiden tahtoon tehdessään moraalisia arvioita. Taikauskoisuus on kaiken pilkan ansainnut, mutta perättömät uskomukset ovat myös vaarallisia ja uskonnolliset yhteisöt jättävät jälkeensä loppuun käytettyjä ihmisraunioita. Joukossa tyhmyys tiivistyy, sanotaan, mutta hengellisissä seuroissa se suorastaan hallitsee.

Jehovan Todistajien uskonnon harjoittamiseen kuuluu vahvasti kuppikuntaistuminen ja eriytyminen yhteiskunnasta. Uskontokunnan ulkopuolelta ei hankita ystäviä tai romantiikkaa, vaan koko elämä rakennetaan oman uskon ja uskonnollisen yhteisön varaan. Varoituksilla ja uhkauksilla Todistajien jäsenet pidetään erossa kriittisistä lähteistä, kiusallisista kysymyksistä ja vaarallisista ajatuksista. Opiskelu nähdään hengellisenä vaarana ja uhkana uskolle, jonka takia koulutustaso Jehovan Todistajien parissa on surkean alhainen. Demokratian kulmakivi, äänioikeus, jää käyttämättä, sillä tämän maailman ruhtinas on Saatana ja vain taivaallisella kuningaskunnalla on merkitystä. Seurakunnan sisäiset ongelmatilanteet hoidetaan kuntoon virallisia oikeustahoja vaivaamatta ja kiusalliset perheväkivalta- ja pedofiliatapaukset hiljennetään tehokkaalla ryhmäkurilla, jottei Jehovan ja hänen organisaationsa maine likaantuisi. Syntinen elämä, kuten lihallinen nautiskelu, vääränlainen seksuaalinen suuntaus tai sanoiksi muodostettu epäilys uskonnon keskeisistä dogmeista johtavat ankariin puhutteluihin ja yhteisöstä erottamisiin. Jopa yksilön oma henki on toissijainen uskonnon dogmatiikalle ja verensiirrosta kieltäytyminen kuolemankin uhalla on suotava vaihtoehto sielun tahriintumiselle.

Jumalan kuuluisin puhemies ja kansainvälisen seksuaalirikollisuutta vaalivan organisaation johtaja Paavi Franciscus on rukoillut Jumalaa lopettamaan Covid-19 pandemian ennalta-arvattavin tuloksin. Protestanttisten suuntien puhdasoppiset löytävät aiheesta tietenkin suurta huvittavuutta, mutta edes karismaattinen televangelisti Kenneth Copeland ei parhaista puhalteluistaan huolimatta saanut nuhdeltua viruksen demonista henkivaltaa väistymään. Yksikään henkiparantaja, guru, profeetta tai uudestisyntynyt uskonsoturi ei ole onnistunut selättämään tautia, mutta pandemian riepotellessa ihmiskuntaa yhä useampi hakeutuu uskontojen ääreen. On paradoksaalista huomata ihmisten hakevan turvaa taikauskosta, kun empiirinen tiede on tehokkain työkalumme pandemian torjumisessa.

On selvää, ettei Jumalaa ole olemassa eikä uskoa voida oikeuttaa. Olisi kuitenkin virheellistä hylätä teologiset kysymykset omaan arvoonsa, sillä vaikka uskonnon asema tilastollisesti yhteiskunnassa heikkenee, uskomuksemme ohjaavat aina tekojamme. Maailmanlaajuinen koronapandemia on paljastanut entistä selkeämmin hyväuskoisuuden haitat ihmisten edelleen kokoontuessa yhdessä kirkkoihin ja moskeijoihin, suojautuen rukouksin, paastolla ja pyhällä hengellä. Internet täyttyy rokotevastustajien salaliittoteorioista, jotka ennustavat Uuden Maailmanjärjestyksen tuloa ja maalaavat apokalyptisiä uhkakuvia. Uskomus- ja vaihtoehtohoidot vastaavat ihmisten pelkoihin ja hopeavesi, yrtit ja vitamiinit käyvät kaupaksi Yhdysvaltain presidentin tweettaillessa hydroxychloroquinesta, valkaisuaineesta ja käsidesirokotteista. Meidän tulee jatkuvasti harjoittaa medialukutaitoamme, kriittistä ajatteluamme ja lähdekritiikkiä ristiriitaisessa informaatiotulvassa – usko Jumalaan on vain yksi monista rikkaruohoista, joiden kitkemiseksi työskentelemme. Abrahamilainen Jumala on kuitenkin yksi merkittävimmistä älyllisistä aivokasvaimista, joka hoitamattomana avaa portit mille tahansa muulle haitalliselle ja perusteettomalle uskomukselle.

Yliluonnollisiin tai tuonpuoleisiin persooniin; jumaliin, henkiin tai aaveisiin uskova ihminen ei kuitenkaan koskaan ole ihmisenä Perkeleen Temppelin vihollinen. Ulotamme empatiamme uskomusten uhreihin, sillä tiedämme omakohtaisesti olevamme erehtyväisiä ja parhaista pyrkimyksistämme huolimatta ajaudumme jokainen virhepäätelmiin joissain elämän monista aspekteista. Perusteettomat uskomukset ansaitsevat monenkirjavan kritiikin ja pilkan, mutta niitä kantava ihminen pyritään kohtaamaan inhimillisesti. Juutalaiset, kristityt, muslimit, Jehovan todistajat ja mormonit ovat kenties käsityksissään todellisuudesta väärässä, mutta vakaumus tai kulttuuritausta eivät koskaan oikeuta rasismia tai syrjintää. Jokaisella ihmisellä on vapaus muodostaa uskomuksia maailmasta ja diskurssin kautta saatamme koetella näiden uskomusten oikeellisuutta. Perkeleen Temppeli voi toimia yhteistyössä myös niiden tahojen kanssa, joiden uskonnolliset vakaumukset eivät vastaa omiamme, mutta joiden tavoitteet nähdään kelvollisiksi. Mikäli kristitty jakaa ruoka-apua köyhille, osallistumme me resurssiemme sallimissa määrissä tähän työhön ja etsimme ratkaisuja sellaisen yhteiskunnan rakentamiseen, jossa köyhyyden torjuminen ei lepää vapaaehtoisjärjestöjen harteilla. 

Satanismi on kuitenkin aina provosoivaa ja pelkällä olemassaolollaan loukkaa herkimpiä tunteita. Pyrkimyksemme ei olekaan toimia neutraaleina kukkaislähettiläinä, vaan kritiikin ja kyseinalaistamisen agentteina, tunteiden ja ajatusten herättäjänä, epäkohtien osoittajana ja yksilön henkilökohtaisen voimaantumisen keinona. Ateistisena ja antiteettisenä uskontona satanismilla ei ole uskontunnustusta tai dogmeja listattavaksi. Saatanallisen kapinan nimissä voimme kuitenkin pahennusta herättäen ravistaa yltämme uskonnoista meihin tarttuneet hengellisyyden punkit ja kertakaikkisesti tehdä tiettäväksi suhteemme taikauskon dogmeihin. Pesen itseni puhtaaksi väkisinkasteen saastasta ja julistan kilvan kirkonkellojen soinnin kanssa Luopion Julistuksen!

Minä kiellän pyhän kolmiyhteisen Jumalan;
Isän, pojan ja pyhän hengen,
Sekä jumalanäidin neitsyt Marian,
Taivaalliset enkeljoukot,
Etenkin oman suojelusenkelini!

Kiellän kristuksen kärsimykset
Ristiinnaulitsemisen,
 Ylösnousemuksen,
Ja taivaisiin astumisen.


Kiellän apostolien teot,
Pyhän evankeliumin,
Kaikki profeetat,
Kirkon pyhät traditiot,
Marttyyrien esimerkit,
Raamatun pyhät kirjoitukset,
Sekä kaikki pyhät sakramentit.

Pilkkaan pyhää henkeä,
Kieltäydyn kaikista esirukouksista,
Kaikista Jumalan armolahjoista,
ikuisesta elämästä,
Syntien anteeksiannosta,
Ja ruumiin ylösnousemuksesta.

Minä olen satanisti;
Laittomuuden ihminen ja kadotuksen lapsi,
Turmion iljetys ja hävityksen kauhistus,
Minussa vaikuttaa uhittelevuuden Perkele,
Ja suonissani virtaa kapinoinnin henki!

Minä en palvo ketään, 
Kuljen omia polkujani,
elän oman lakini mukaan,
Olen vapaa uskon ikeestä
ja palvonnan kahleista!
Hail Satan!

Tekijä Vulgarion

Harhaanjohtaja yrityksessä Perkeleen Temppeli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s