Musta messu

Historiallinen konteksti

Musta messu on käsitteenä syntynyt kristillisen propagandan välineeksi kolmannella vuosisadalla ajanlaskumme jälkeen. Kristillisen kirkon vakiinnuttaessa yhteiskunnallista asemaansa, aloitti se pian omat vainonsa – syyttäen valtateologiasta poikkeavia lahkoja harhaoppisuudesta ja tehden parhaansa niiden vainoamisessa. Varhaisen kirkon vainojen kohteiksi joutuivat paitsi pakanat ja juutalaiset, myös vääräoppiset kristityt lahkot. 300-400 lukujen välillä elänyt kreikkalainen kirkkoisä Epifanios Salamislainen kartoitti vääräoppisten kristittyjen syntejä ja kertoi hirvittäviä tarinoita näiden harjoittamista rienaavista messuista – Mustista, saatanallisista messuista. Kirkollisessa propagandassa nämä mustat messut saivat mitä hirvittävimpiä piirteitä; sakramenttina syötiin siemennestettä, kuukautisverta, ulostetta tai tapettuja lapsia, liturgia lausuttiin väärin päin tai rienaten muunneltuna ja osaanottajat harjoittivat vapaata seksiä. Jo varhainen katolinen kirkko edusti ainoaa oikeaa tapaa palvoa Jumalaa ja Paholaisen uskottiin vehkeilevän omia käänteisiä messujaan oman saatanallisen seurakuntansa kadotukseksi. Kun tällaisista Saatanaa palvovista tahoista ja heidän rikoksistaan oli saatu selkeää tietoa, voitiin jumalaisella auktoriteetilla oikeuttaa systemaattiset vainot ja mestata kuka tahansa katolisen kirkon siunaamasta opista liiaksi eksynyt. Historiallisia todisteita tällaisista käänteisestä katolisesta messusta ei kuitenkaan ole jäänyt.

Keskiajalle tultaessa käsitys mustista messuista sai lisäpontta noitavainoista, joista graafisimmat kuvaukset on saatu 1600 -luvun Ruotsin protestanttisista kidutuskammioista. Noitasapatista vakiintuikin selkein populaariin käsitykseen jäänyt malli mustasta messusta. Noitasapatti järjestettiin Blåkullassa, Paholaisen kartanossa, jonne noidat lensivät luudilla, hiilihangoilla, alasimilla, selälleen kaadetuilla eläimillä tai jopa naapurin noidutulla isännällä. Sapattiin saavuttaessa Paholaista tervehdittiin suutelemalla tätä peräaukolle, kirjoitettiin nimi suureen mustakantiseen kirjaan, poljettiin ristiä, saatiin epäpyhä kaste ja Paholaisen merkki kehon salattuihin sopukoihin. Noitasapatin varsinaiset pidot olivat kuitenkin rahvaanomaiset juhlat, joissa syötiin, juotiin, kiroiltiin, tapeltiin ja harrastettiin vapaata seksiä – toisinaan itse Perkele liittyi ilonpitoon, soitti, tanssi, väänsi kättä ja otti seksikumppanikseen keitä vain tahtoi. Kaikki tapahtui kristillisten hyveiden vastaisesti tai niitä rienaten – jopa paritanssit tanssittiin selät vastakkain ja avioliittoon vihittiin insestisiä ja homoseksuaalisia pareja, toisinaan jopa ihmisen ja eläimen välinen romanssi sai saatanallisen avioliiton siunauksen. Juhlasalia valaisivat päällään seisovat ihmiskyntteliköt, jotka peräaukkoihinsa työnnetyin kynttilöin toivat valoa sinne missä sitä tarvittiin, steariinin roiskuessa sadomasokistisesti pakaroille. Vaikka lapset kertoivat tapahtumista silminnäkijähavantoina ja syytetyt noidat saatiin kidutuksen keinoin asia tunnustamaan, ei myöskään noitavainojen mustista messuista ole jäänyt historiallista todistusaineistoa.

Musta messu on toiminut 1800-1900 -lukujen kirjallisuuden suosittuna aiheena. Markiisi De Sade, kirjassaan Justine eli hyveellisen neidon kovat kokemukset (1791) kuvaa katolisten munkkien rienaavia orgioita tyylilleen uskollisena. Piiskojen sivalluksia ja eritteiden roisketta tahdittaa mitä hirvittävin pyhyyden rienaaminen. Aktien välissä osallistujat kokoontuvat perustelemaan sadomasokistisia taipumuksiaan ja vihaansa kaikkivaltiasta jumalaa kohtaan – kunnes puheidensa kiihottamina ryhtyvät jälleen uuteen, edellistä irstaampaan kilvoitteluun. Joris-Karl Huysmans, kirjassaan Là Bas (käännetty Down There / The Damned, 1891) puolestaan kuvaa mustan messun salamyhkäiseksi satanistien rituaaliksi, jonne kokoontui yhteiskunnan halveksituin pohjasakka; prostituoidut, uskonsa menettäneet papit, homoseksuaalit ja transsukupuoliset, uhkapelaajat, murhamiehet ja juoppohullut. Vaikka seksuaalisuus on läsnä myös Huysmansin kirjassa, on painopiste selkeämmin kristillisen pyhän nurinkuriseksi kääntämisessä ja yksittäisten symbolien häpäisyssä tunkkaisen kellarin savuisassa hämärässä. Jan Guillou, teoksessaan Noitien asianaja (Häxornas försvarare: Ett historiskt reportage, 2002) kartoitti Ruotsin 1600 -luvun noitavainoja viihdyttävällä analyysillä, tarjoten noitavainojen moraaliseen paniikkiin joitain selityksiä ja yhtymäkohtia modernin maailman yhteiskunnalliseen kuohuntaan. Vuoden 1922 ruotsalainen dokumenttielokuva Noita (Häxan / Witchcraft Through the Ages) kuvaa myös saatanallista noitasapattia ja mustaa messua ajalleen uskollisilla kulisseilla ja maskeerauksilla, sekä aivan uudenlaisilla erikoistehosteilla. Modernimpaa tulkintaa noitasapatista ja saatanallisesta messusta tarjoaa Rob Zombie elokuvassaan Lords of Salem (2012), tuoden lapsia murhaavat ja alastomuutensa paljastaneet feministinoidat valkokankaalle yliluonnollisen kauhuelokuvan hirviöinä.

Modernin ajan musta messu

Modernin satanismin ensimmäinen aalto käynnistyi vuonna 1966, kun Anton Szandor LaVey perusti Saatanan kirkon (Church of Satan). Saatanan kirkko julkaisikin pian ensimmäisen äänitteen saatanallisesta messusta, The Satanic Mass (1968) -vinyylin muodossa. Äänitteellä LaVey messuaa satanistista filosofiaansa klassisen musiikin soidessa ja kastaa tyttärensä Zeenan Saatanalle, kauhistuttaen koko kristikuntaa häikäilemättömyydellään. LaVey ei kuitenkaan pitänyt kulttuurihistoriallista mustaa messua satanistille välttämättä tarpeellisena tai edes arvokkaana rituaalina: ”Musta messu on pohjimmiltaan parodia roomalaiskatolisen kirkon jumalanpalveluksesta, mutta sitä voidaan soveltaa väljästi minkä tahansa uskonnollisen seremonian satiiriin. […] Jokaisen seremonian, jota pidetään mustana messuna, täytyy olla tärisyttävän järkyttävä ja törkeän loukkaava, koske ne näyttävät olevan sen onnistumisen mitta. […] Musta messu voisi rienata nykyään sellaisia ’pyhiä’ aiheita kuin Idän mystisismi, psykiatria, psykedeelinen liike, ultraliberalismi, jne.” (Saatanallinen raamattu, 1969, suom. Paula Merensuo) LaVeyn myötävaikutuksesta musta messu vapautui käänteisestä katolisesta jumalanpalveluksesta vapaammin tulkittavaksi pyhyyden kyseenalaistamiseksi ja minkä tahansa arvossa pidetyn asian rituaaliseksi parodioimiseksi osana psykodraamaa.

Suomen saatanallinen lahja maailmalle, Pekka Siitoin, kirjoitti myös oman näkemyksensä Mustasta Messusta ja se julkaistiin Jermu-lehdessä (8/1976) otsikolla “Turun saatananpalvojien rituaalimenot”. Tämä esoteeris-rivologinen toimitus yhdisteli aikansa hegemonian saatanakäsitteitä, mutta otti myös vaikutteita suomalaisen kansanperinteen väekkyydestä. Pekka Siitoimen musta messu oli kuitenkin selkeästi valtakunnanjohtajan oma karnevalistinen suoritus, jossa masturbaatiolla, veren roiskimisella ja rienahenkien kutsumisella toivottiin maallista hyvää.

Saatanapaniikin käynnistyessä Yhdysvalloissa 1970-luvun loppupuolella myös mustat messut saivat uusia piirteitä – ainakin väitetysti. Herätyskristilliset asiantuntijat ja saarnamiehet levittivät varmaa tietoa salaisista saatananpalvontaryhmistä, jotka salamyhkäisyyden verhon takaa rappauttivat läntisen kristikunnan perusarovja, viettelivät nuoria kapinoimaan vanhempiaan vastaan rockmusiikin tahtiin ja nappasivat lapsia päiväkodeista riettaisiin uhrimenoihin. Yhteiskunnallisen eliitin edustajat; poliittiset päättäjät, Hollywood-tähdet, suositut muusikot ja huippu-urheilijat olivat kaikki mukana suuressa saatanallisessa salaliitossa. Eläin- ja ihmisuhreja annettiin Saatanalle, huumeita käytettiin vapaasti ja lapsia pakotettiin pedofilisiin orgioihin. Vaikka todisteita tällaisista rituaalimenoista ei koskaan löydetty, tulkittiin todisteiden puute itsessään todisteena Saatanan nokkeluudesta ja yhteiskunnallisen korruption täysvaltaisuudesta. Käsitys valtaeliitin salaisista rituaaleista on säilynyt yhteiskunnallisessa diskurssissa saatanapaniikin jo väistyessä ja nykyiset Qanon- ja muut salaliittoteoriat jatkavat mustien messujen kulttuurihistorian jalostamista moderneiksi internetin kummitusjutuiksi.

Vuonna 1969 psykedeelisen rockin pioneeri Coven julkaisi debyyttialbuminsa Witchcraft Destroys Minds & Reaps Souls (1969), jonka kappaleet paitsi käsittelivät saatanallisia ja okkulttisia teemoja, sisälsi myös bändin oman version saatanallisesta messusta, sanataidekappaleella Satanic Mass. Raskaamman musiikin ystävät voivat puolestaan nauttia puolalaisen black metal yhtyeen Batushka (БАТЮШКА) vuoden 2015 depyyttialbumista Litourgiya, joka oivaltavasti hyödyntää ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksen slaaviliturgiaa black metallin eläimelliseen kiljuntaan yhdistettynä.

Musta messu nykyään

Toisen aallon modernin satanismin suunnannäyttäjä, Saatanallinen Temppeli (The Satanic Temple), on jatkanut mustien messujen elävää perinnettä ja soveltanut saatanallista mielikuvastoa yhteiskunnallisessa aktivismissaan. Vuonna 2014 järjestetty musta messu herätti laajaa vastustusta paikallisen katolisen kirkon ja herätyskristillisten järjestöjen keskuudessa. Mielenosoitukset ja laaja uutisointi nostattivat kuitenkin uskonnonvapauden yhteiskunnalliseen diskurssiin, paljastaen kristinuskon dystooppisen valta-aseman amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Suurta kohua ja yhteiskunnallista vuoropuhelua on edistänyt myös vuonna 2020 lanseerattu rituaali, Saatanallinen Abortti. Vahvoja mielikuvia ja saatanallista retoriikkaa käyttäen Saatanallinen Temppeli pyrkii edistämään yksilön kehollista itsemääräämisoikeutta ja tieteelliseen maailmankuvaan pohjaavaa elämänkatsomusta – sekä ihmisen oikeutta terveydenhuollon peruspalveluihin. Saatanallinen abortti on tempauksena edistänyt yhteiskunnallista keskustelua paitsi uskonnon asemasta yhteiskunnassa, myös alleviivannut Yhdysvalloissa paikoin absurdeja määräyksiä ja asetuksia abortin hankkimisen hankaloittamiseksi.

Musta messu tänä päivänä voi ottaa lähes minkä muodon tahansa, eikä sitä rajaa tiukka traditio tai saatanallinen ortodoksia. Keskeisiä teemoja mustille messuille ovat kuitenkin tabujen rikkominen ja pyhyyden tärveleminen sanoilla ja teoilla. Saatanalliset rituaalit voivat olla yksityisiä ja yksilöä voimaannuttavia vapauden julistuksia uskonnon ikeestä, mutta ne voivat olla myös julkisia spektaakkeleita ja yhteiskunnallisen keskustelun aloittajia. Musta messu on kuitenkin aina kannanotto ja julkea kapinaan nousu auktoriteetteja vastaan – olivat nämä auktoriteetit hengellisiä tai maallisia, todellisia tai kuviteltuja. Ihminen asettaa itsensä rituaalin aikana oman elämänsä ainoaksi auktoriteetiksi, suoranaiseksi jumalaksi, jonka itsenäisyyden julistus alkaa rituaalisella irtautumisella vanhentuneista traditioista ja haitallisista uskomuksista.

Perkeleen Temppelin musta messu

Perkeleen Temppeli järjestää ensimmäisen mustan messunsa talvipäivänseisauksena 21.12. kello 21:12. Koronatilanteesta johtuen tapahtuma järjestetään verkossa ja siihen voi osallistua Perkeleen Temppelin Discord -palvelimella. Messu videoidaan ja streamataan palvelimelle ja voit osallistua siihen yhdessä muiden kanssa tai vain seurata uteliaana sivusta. Tapahtumaan on vapaa pääsy, eikä siihen osallistuvan tarvitse sitoutua mihinkään. Olet tervetullut osallistumaan etäyhteydellä rituaalin eri vaiheisiin omalla tavallasi, tahtosi mukaisesti. Mustan messun aikana moderoimme keskustelua tehostetusti, joten käyttäydythän salonkikelpoisesti ja vältät uskonrauhan rikkomista tämän uskonnollisen tilaisuuden aikana. Perkeleen Temppelin Discord -palvelimella noudatamme asiallista käytöstä, emmekä siedä vihapuhetta, homo- ja transfobiaa, muukalaispelkoa tai vähemmistöjen toiseuttamista.

Aloitamme mustan messun kieltämällä kristillisen uskon ja häpäisemällä sakramenttia. Mikäli haluat osallistua rituaalin tähän osaan, voit varata tai tehdä itsellesi pyhyyttä ja auktoriteettia symboloivan esineen ja rituaalin aikana häpäistä sitä mielesi mukaan. Lausumme yhdessä Luopion Julistuksen, jonka aikana riistämme pyhyyden kristilliseltä ikonografialta. Voit kotonasi esimerkiksi repiä raamatun sivuja, polkea jumalanäidin ikonia jalkojesi alle tai masturboida krusifiksilla. Mikäli kaipaat vaihtelua kristilliselle kuvastolle, voit hyödyntää esimerkiksi valtiollisia tunnuksia, kuten siniristilippua tai vaakunaa.

Pääset myös kuulemaan saatanallista saarnaa ja kenties löytämään inspiraatiota tulevan vuoden koitoksiin. Toisin kuin kristillisessä traditiossa, et tämän saarnan aikana kuule syyttelyä synnistä tai pelottelua ikuisesta kadotuksesta – sillä saatanallinen kulttuurihistoria on täynnä kauniita sanoja yksilön pystyvyydystä, ikuisesta sodasta sortajia vataan ja ilosanomaa lihallisista nautinnoista. Suosittelemmekin varaamaan tähän messun osioon vapaavalintaisen virvokkeen, joka parhaimmillaan paitsi virkistää, myös herättelee intoa rituaalin lopetuksen vaiheille. Suomalaisia perinteitä kunnioittaen on soveliasta nauttia väekästä viinaa, mutta myös miedommat alkoholijuomat ajavat saman asian. Alkoholittoman version saat kotitekoisesta mehusta yhdistämällä tuorepuristettua sitruunaa, inkivääriä, habaneroa ja hunajaa. Mikäli mielesi mukainen myrkky on jokin muu päihde, on tämä paras hetki sen nauttimiseen – suosittelemme kuitenkin muistamaan nykylainsäädännön tiukan linjan huumeita kohtaan, sammuttamaan kameran ja harjoittamaan paheitasi salassa.

Mustan messun lopuksi poltamme väistyvän vuoden 2020 osana rituaalia ja jättäydymme arjen kiireestä odottamaan vuodenvaihdetta. Väistyvää vuotta rituaalissa symboloi kuivattu sian sydän, joka saastaisen eläimen osana parodioi kristillistä kuvastoa ja on antiteettinen versio pyhästä sydämestä (Sacratissimum Cor Iesu). Mikäli haluat kotoasi käsin osallistua tähän rituaalin osaan, varaa itsellesi tuhottava symboli, joka kuvastaa kulunutta vuotta ja kaikkea sitä, jonka haluat polttaa vanhan vuoden mukana. Voit käyttää esimerkiksi paperia ja koristella sen omalla tulkinnallasi soveltuvaksi tai voit valmistaa mausteisen leivoksen, jonka pala palalta syöt, muuttaen symbolisesti menneet kokemukset ravinnoksi ja mielihyväksi, kuonan muuttuessa ulosteeksi. Vaikka streamattavassa rituaalissa tämä symboli poltetaan, ei sinun tarvitse vaarantaa paloturvallisuutta, vaan voit muita keinoja käyttäen tuhota oman symbolisi.

Sinun ei tarvitse jäädä yksin rituaalisi kanssa, vaan voit osallistua rituaalin aikana keskusteluun, kuvata oman toimituksesi ja osallistua mustan messun jälkeiseen hangouttiin keskustelemaan muiden satanistien kanssa. Näemme mielellämme kuvia rituaalistasi ja sen eri vaiheista. Voit myös kysyä neuvoa ja mielipiteitä oman rituaalivarustuksesi valmisteluun muilta satanisteilta.

Perkeleen Temppelin talvipäivänseisauksen musta messu sisältää joitain sellaisia elementtejä, jotka saattavat järkyttää estetiikkaan perehtymättömiä tahoja. Emme suosittele osallistumista alaikäisille tai uskonnollista symboliikkaa hartaasti kunnioittaville ihmisille.

Ave Satanas!