
Jean Delville, 1895
Perkeleen Temppelille Saatana on merkittävä kulttuurillinen esikuva. Emme kuitenkaan usko Saatanaan todellisena olemassaolevana hahmona, metafyysisenä pahuuden edustajana tai pukinsorkkaisena ilkimyksenä. Paholainen on symboli, joka edustaa meille tärkeitä asenteellisia periaatteita ja tämän takia me satanisteiksi itseämme kutsummekin. Tarinoissa, vertauskuvissa, taiteessa ja sananlaskuissa Saatana on monenkirjava hahmo, eikä yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa Paholaisesta ole olemassa. Mielikuvia Paholaisesta on yhtä monta kuin ihmistä sitä tulkitsemassa, joten yksilöeroja ja tulkintapainotuksia riittää.
Saatana symboloi…
Vapautta elää tahtonsa mukaista elämää.
Uhmaa mielivaltaisia auktoriteetteja vastaan.
Lihallisuutta, nautintoa, konkreettista realismia.
Valistusta tieteisiin ja taiteisiin.
Aktiivisuutta elämässä ja yhteiskunnassa
Saatana symboloi Vapautta elää tahtonsa mukaista elämää.
Yksilötasolla Saatanallinen vapaus on yksilön vapautta syödä ja juoda mitä tahansa, päihtyä halutessaan, koristaa kehoaan, rakastaa vapaasti ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Vapautta raivata oma polkunsa ja etsiä mielekäs elämäntapa itselleen. Vapautta oppia, erehtyä ja kehittyä omalla tavallaan. Saatana symboloi vapautta uskonnollisesta dogmatiikasta, nöyrästä tottelevaisuudesta, ahtaasta seksuaalimoraalista ja yhteiskunnan pakottavista rooleista.
Laajemmassa, yhteiskunnallisessa kontekstissa Saatana edustaa vapautta tyrannien, kuninkaiden ja despoottien vallasta. Vapaus ei kuitenkaan voi kuulua vain hyväosaisten etuoikeudelliseksi harrastukseksi – Jos me todella rakastamme ja vaalimme vapautta, pyrimme sen myös kaikille mahdollistamaan. Taistelu vapauden puolesta voi olla kunniaväkivallan kitkemistä tai avun tarjoamista sosiaaliset tukiverkostonsa menettäneelle. Mielenterveysongelmat, pitkäaikaissauraudet, syrjäytyminen, päihdeongelmat ja köyhyys rajoittavat ankarasti monien mahdollisuuksia elää vapaata elämää. Niiden ehkäiseminen ja hoitaminen ovat tärkeitä yleisen, yhteiskunnallisen tason toimia, joilla varmistetaan mahdollisuus vapaaseen elämään mahdollisimman monelle.
Kristillisessä mytologiassa Taivaan Jumala vertautuu kaikkivaltiaaksi tyranniksi, joka mustasukkaisesti vaatii kaikkea luomakuntaa kumartamaan itseään ja alistaa jokaisen yksilön orjaksi oman käskyvaltansa alle. Lucifer, kirkkain Jumalan luomista, ei kuitenkaan alistu hänelle määrättyyn osaan pelkkänä palvelijana, vaan janoaa autonomista olemassaoloaan. Hinta vapaudelle on katkera; sotaa vailla toivoa ja sadistisen vihan kestämistä. Taistelu vapaudesta, epätoivoisena ja ikuisena, on suotavampaa kuin nöyrä alistuminen pakotettuun palvontaan ja nöyrään tottelevaisuuteen. Satanisteina mekin janoamme vapautta ja kavahdamme orjuuden kahleita. Tuo avaruuden henkivaltojen hallitsija, kahlitsemattoman tuulen pääruhtinas tekee työtään meissä epäuskoisissa, tottelemattomuuden lapsissa. John Milton kuvaa erinomaisesti satanistista asennoitumista vapauteen teoksessaan Kadotettu Paratiisi; ”Pää Hornan ennemmin kuin orja Taivaan!”
Saatana symboloi Uhmaa mielivaltaisia auktoriteetteja vastaan.
Voidaksemme elää mahdollisimman vapaata elämää, autenttisena omana itsenämme, joudumme jatkuvasti taistelemaan meitä ympäröivää yhteiskuntaa vastaan – suuremmissa tai pienemmissä määrin. Kuka tahansa, jonka keho tai persoona ei mukavasti asetu valmiiksi määriteltyihin, helposti samaistuttaviin ja sovinnaisiin rooleihin, joutuu sosiaalisissa sfääreissä kamppailemaan oikeudestaan olla oma itsensä. Yksilötasolla voimme uhmata sosiaalisista soveliaisuutta ja rikkoa totuttuja normeja – pukeutua ja koristautua provosoivasti ja tuoda ilmi asenteemme häpeilemättömällä kapinahenkisyydellä.
Yhteiskuntaa muuttaakseen ovat ihmiset kautta historian nousseet mielivaltaisia auktoriteetteja vastaan mielenosoituksissa, työväenliitoissa ja kansannousuissa. Me ihmiset janoamme oikeudenmukaisuutta ja olemme valmiita taistelemaan sen puolesta. Käyttäkäämme ja vaalikaamme siis niitä rauhanomaisia vaikutusmahdollisuuksia, joista demokraattisessa nyky-yhteiskunnassa nautimme. Kansa joka ei voi äänellään vaikuttaa, antaa giljotiinien, tienvarsipommien ja myrkytysten puhua puolestaan.
Dogmaattiset ja autoritääriset uskonnot tarjoavat listattuja käskyjä ja velvoittavat ihmistä sokeaan tottelevaisuuteen. Yksilön oma identiteetti uhrataan lampaana hyvän paimenen alttarilla. Saatana nousi kristillisessä mytologiassa ensimmäisenä uhmaamaan käskyjä – hän rohkaisi kolmanneksen Taivaan enkeleistä kieltäytymään tottelevaisuudesta ja käymään sotaan hirmuvaltaa vastaan. Kristinuskon teologialla on historian aikana leimattu jokainen auktoriteetteja kyseenalaistava tai status quota uhmaava ihminen Saatanan liittolaiseksi ja satanisteina löydämmekin itsemme hyvästä seurasta; noitien, kerettiläisten, tieteentekijöiden, tutkijoiden, taiteilijoiden, orjuuden vastustajien, ihmisoikeusaktivistien, hippien, anarkistien ja feministien parista. Saatanallinen uhmakkuus kytee vanhempiensa käskyjä vastaan kapinoivan nuorukaisen rinnassa, se palaa kirkkaana uskonnollisten yhteisöjen karkoittamissa luopioissa ja roihahtaa ilmiliekkeihin ihmisen asettuessa mielivaltaisia auktoriteetteja vastaan.
Saatana symboloi Lihallisuutta, nautintoa ja konkreettista realismia.
Siinä missä suuret uskonnot keskittävät huomionsa kuolemanjälkeiseen ja hengelliseen hartauteen, emme me satanistit aseta toivoamme hurskaan uskonnollisuuden varaan. Me keskitymme tähän elämään, joka on ainoa josta meillä on varmaa tietoa. Keskitymme siihen todellisuuteen, jota voidaan tutkia ja vertailla – emmekä tuhlaa kallista ja katoavaa aikaa arvaillaksemme enkelten tanssia neulan kärjellä. Haluamme uskomustemme vastaavan todellisuutta; haluamme uskoa mahdollisimman montaa tosiasiaa ja olla uskomatta mahdollisimman montaa valhetta. Tieteellinen metodi on kynttilämme taikauskon pimeyden meitä ympäröidessä.
Kiillotakoon mystikot esoteerisia sädekehiään paremman karman turhassa toivossa, yrittäköön hengelliset puoskarisaarnaajat eksyttää monia, mutta meitä innoittava Saatana on myyttisestä Edenistä asti rohkaissut itsenäiseen ajatteluun, skeptisyyteen ja epäuskoon. Me uskomme vähään ja saatavilla olevien todisteiden laatu määrittää vakuuttuneisuutemme vahvuuden. Herkkäuskoisuus, jota hengellisenä hyveenä pidetään, on avoin kutsu perusteettomille uskomuksille ja niillä manipuloiville hyväksikäyttäjille. Samat valheiden saarnaajat jotka istuttavat järjettömiä uskomuksia laumansa mieliin saavat myös samat lampaat ryhtymään hirmutekoihin. Vaatikaamme perusteet siis jokaiselle väittämälle ja todisteet kaikille ihmeille; siten suojaamme itseämme, emmekä helposti hairahdu maallisesta totuudesta uskomaan valheita.
Asketismi, paasto ja pidättyväisyys tekevät hurskaan sielun kirkkaammaksi, niin väitetään, mutta me emme usko sieluun emmekä häpeä nautintoa. Kehostamme erillinen henki tai sielu on aivotutkimuksen myötä kadonnut samaan happamaan maakuoppaan, johon aukkojen jumalankin hautaamme. Mikään saatavilla oleva tutkittava tieto ei sieluun viittaa. Kaikki ajatuksemme, muistomme ja elämämme ylläpito on kehomme tuottamia fyysisiä ominaisuuksia. Vahingoittaessamme tai vaikuttaessamme ihmisen kehoon, voimme perustavanlaatuisesti vaikuttaa tämän mieleen. Minä en ole lihakuoreen kahlehdittu mieli; minä olen kehoni. Lihani ei ole saastainen tai häpeiltävä, se on kaikessa herkkyydessään ainoa olemassaoloni muoto – sen terveydestä pidän huolta, sitä rakastan ja sitä lempeästi hellittelen mielihalujani nautinnollisesti tyydyttäen.
Saatana symboloi Valistusta tieteisiin ja taiteisiin.
Tieteen kehittyessä hienovaraisemmaksi ja maailman ympärillä paljastuessa monimutkaisemmaksi, emme voi yksilöinä enää omaksua kaikkea saatavilla olevaa tietoa. Aikamme ei riitä jokaisen tieteenalan syvään opiskeluun, mutta voimme etsiä itsellemme kiinnostavia aiheita ja syventyä niihin intohimoisesti. Satanistille koulut, tutkimuslaitokset, museot, kirjastot ja taidenäyttelyt ovat kirkkoihin ja temppeleihin verrattavia tieteiden ja taiteiden pyhättöjä. Maailmamme on ihmeellinen ja meillä on ainutkertainen olemassaolon mahdollisuus tutkia sen salaisuuksia. Akateemiset norsunluutornit tarvitsevat kuitenkin eri tasoisia tiedettä popularisoivia opettajia välittämään jo saavutettua tietoa. Parhainkin saavutettu tieto jää hyödyntämättä, ellei sitä voida opettaa tuleville sukupolville. Taiteiden suurimmat nerot unohtuvat ja taideteokset jäävät pölyttymään, jollei niiden kauneudesta voida ymmärrettävästi kertoa. Meidän ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan, voimme rakentaa meitä edeltäneiden sukupolvien keräämän tiedon kivijalan varaan. Älkäämme kuitenkaan houkkina turvatko dogmatiikkaan tieteessäkään. Tieteellinen maailmankuva on jatkuvassa muutoksessa ja korjaa itseään, mutta vain jos me sitä väsymättä vaalimme ja edistämme.
Myyttinen Valontuoja, joka opetti ihmiselle tulenkäytön kielletyn tiedon ja joka rohkaisi meitä yhteistuumin tavoittelemaan Taivaiden kirkkautta Baabelin tornilla on sama historian henkivalta, joka iloitsi kirjapainosta, radiosta, televisiosta ja internetistä. Tieteet ja taiteet palvelevat ihmiskuntaa sitä paremmin, mitä demokraattisemmin ihmisillä on niihin pääsy. Internetin myötä taikauskoisuus ja salaliittoteoriat ovat päässeet syövän tavoin leviämään. Tätä aikamme vitsausta, älyllistä kuoliota vastaan nousee populismia ja propagandaa vastustava Saatana; lähdekritiikin ja medialukutaidon valontuoja, joka asettaa kaikki väitteet kyseenalaisiksi ja Hornan kyltymättömin liekein polttaa jokaisen valheen joka ei totuutta kestä.
Autoritääriset ja dogmaattiset uskonnot ovat aina pyrkineet piilottamaan tiedon hedelmää. Taidetta halutaan kahlita, jottei se viihteellisenä rohkaisisi syntiin tai välittäisi vaarallisia ajatuksia herkälle rahvaalle. Tieteen kehitystä hidastaa ainainen uskonnon riippakivi, joka haluaa estää ihmistä leikkimästä jumalaa – tuota kahletta me murramme aina torjuessamme sairauksia, helpottaessamme kipuja, ruokkiessamme nälkäisiä, vaatettaessamme alastomia ja pitkittäessämme elämää. Rukouksiimme ei vastata, Taivas ei varjele, eikä Jumala auta; me itse olemme kyvykkäitä nostamaan itsemme biomassan alhaisuudesta kohti ylvästä avaruutta.
Saatana symboloi Aktiivisuutta elämässä ja yhteiskunnassa.
Ihminen kykenee toimimaan ja vaikuttamaan asioihin aktiivisesti. Me emme ole kohtalon tuulten riepottelemia surkimuksia, joiden osana olisi ottaa niskuroimatta vastaan kaikki mitä ylhäältä annetaan. Abrahamilaisessa mytologiassa ihmisen kyky tehdä valintoja ja uhmata annettua kohtaloa Paratiisin puutarhurina sysäsi ihmiskunnan vapaaksi etsimään omaa kohtaloaan. Nykypäivänä yksilö kohtaa monia hänelle asetettuja odotuksia, joista raskaimman ikeen harteillemme usein asettaa oma perheemme. Onnekkaita ovat ne lapset joita rohkaistaan tutkimaan maailmaa ja etsimään siinä oma paikkansa – onneton osa niillä jotka ahdistuvat sosiaalisen käsikirjoituksen seuraajina. Yksilön ei tarvitse seurata hänelle suunniteltua polkua, hän voi raivata omansa.
Aktiivisen roolin elämässään ottava ihminen pohtii tarkkaan mitä haluaa saavuttaa, tehdä ja kokea tämän rajallisen ajan puitteissa. Hän asettaa itselleen tavoitteita ja työskentelee päämäärätietoisesti niiden saavuttamiseksi. Elämä ei kuitenkaan ole silkkaa kulkua onnistumisesta seuraavaan – lähtökohtamme elämään vaihtelevat, sattumat sotkevat suunnitelmiamme eikä elämänkaaremme ole aina ennustettavissa. Satanisti ei vaadi itseltään enempää kuin mihin itse kykenee. Voimme vain tehdä parhaamme ja oppia virheistämme.
Vaikka satanismi on individualismia korostava aatesuunta, elämme jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa muihin ihmisiin. Sosiaalinen yksilö on osa useita ryhmiä ja osa laajempaa yhteiskuntaa – individualismi ei tarkoita solipsismia. Ihminen joka ei käytä ääntään yhteiskunnallisissa asioissa antaa jonkun muun puhua puolestaan. Joka ei vastusta epäoikeudenmukaisuutta mahdollistaa sen kukoistuksen. Joka ei valitse kahdesta pahasta pienempää, hyväksyy suuremman pahan. Jos emme aktiivisesti työskentele paremman yhteiskunnan puolesta, mahdollistamme passiivisuudellamme huonomman yhteiskunnan; itsellemme ja läheisillemme.
Perkeleen Temppeli on puoluepoliittisesti sitoutumaton – muttei koskaan neutraali. Me vaadimme rationaalisuutta poliittisessa päätöksenteossa ja vastustamme ankarasti populistista, syrjivää ja sortavaa politiikkaa. Ihanteellinen yhteiskunta rajoittaa vähän ja mahdollistaa paljon. Oikeudenmukaisen, turvallisen ja kestävän yhteiskunnan rakentaminen on kaikessa monimutkaisuudessaan haastavaa – mutta me pystymme muuttamaan sortavia ja tuhoisia rakenteita. Ansaitaksemme paremman yhteiskunnan on meidän työskenneltävä sen rakentamiseksi.

Sir Thomas Lawrence, C.~ 1797