Helvetin liekit loistivat bittiavaruuden välityksellä pandemian karanteenikoteihin.
Perkeleen Temppeli järjesti ensimmäisen mustan messunsa talvipäivänseisauksena 21.12. kello 21:12. Koronatilanteesta johtuen tapahtuma järjestettinn verkossa ja siihen saattoi osallistua Perkeleen Temppelin Discord -palvelimella. Messu videoitiin ja streamattin palvelimelle jossa läsnäolijat saattoivat osallistua rituaaliin etänä. Makaaberisti utealiaat ja okkultistisesti orientoituneet olivat myös tervetulleita seuraamaan toimitusta, vaarantamatta sielunsa autuutta. Tapahtuma oli maksuton, eikä osallistujilta edellytetty kuin turvaamman tilan periaatteiden kunnioittaminen.
Harhaanjohtaja Hiljander toimitti rituaalimestarin roolia, riettaasti irvistellen. Messu aloitettiin kristillisen uskon kieltämisellä ja varastetun sakramentin häpäisyllä. Harhaanjohtaja sylki kirouksia ja Valamon Luostarin viiniä kuukautissiteeseen naulatun öylätin päälle. Öylättin kohdistettiin myös iskuja athamella, sekä tulisilla hiilillä polttamista. Rituaaliin tahoillaan osallistuvat olivat varanneet tai rakentaneet itselleen pyhyyttä ja auktoriteettia symboloivan esineen – jota rituaalin aikana häpäistäisiin, kukin tavallaan. Raamatun sivujen reviiin, jumalanäidin ikonia poljettiin mutaan ja krusifiksiä käytettiin masturbointivälineenä. Tiedetäänpä yhden pyyhkäisseen perseensä valtiomme viralliseen siniristilippuunkin.
Kun kristusta oltiin näin perinpohjaisesti häpäisty, lausittiin Luopion Julistus ja rauhoituttiin hetkeksi kuulemaan Perkeleellistä saarnaa. Toisin kuin kristillisessä traditiossa, ei tämän saarnan aikana kuultu syyttelyä synnistä tai pelottelua ikuisesta kadotuksesta – sillä saatanallinen kulttuurihistoria on täynnä kauniita sanoja yksilön pystyvyydystä, ikuisesta sodasta sortajia vataan ja ilosanomaa lihallisista nautinnoista. Näyttöjensä äärellä kokoontunut seurue nautti varaamiaan virvokkeita ja kuppia nostettiin Saatanan kunniaksi useamman kerran. Suomalaisia perinteitä kunnioittaen oli soveliasta nauttia väekästä viinaa – Mustan Messun virallinen cocktail sisälsi tuorepuristettua sitruunaa, inkivääriä, habaneroa ja hunajaa – sekä tymäyksellisen Jaloviinaa.
Musta messu päätettiin polttamalla väistyvä vuosi 2020. Väistyvää vuotta rituaalissa symboloi kuivattu sian sydän, joka saastaisen eläimen osana parodioi kristillistä kuvastoa ja oli antiteettinen versio pyhästä sydämestä (Sacratissimum Cor Iesu). Osallistujat olivat varanneet itselleen tuhottavia symboleja, jotka kuvastivat kulunutta vuotta – kuten kalentereita, muistoesineitä ja vuosiraportteja. Leipomisen hallitsevia ohjeistettiin leipomaan erityisiä mausteisia leivoksia, jotka ritualistisesti käsiteltynä muuttivat menneet kokemukset ravinnoksi ja mielihyväksi, kuonan muuttuessa ulosteeksi.
Rituaalin pääätyttyä osa ihmisistä kokoontui Perkeleen kirkkokahveille, eli erilliseen hangouttiin. Fiiliksiä kerrottiin, kuvia jaettiin ja jokainen kerskasi kilpaa syntiensä määrällä.
Musta Messu järjestettiin, joten taistelu esirukouksia ja suojelusenkeleitä vastaan voitettiin. Hail Satan!
’Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn tai valetun, taitajan käden tekemän, kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen pystyttää’ – 5Moos. 27:15
Laus. Mam-MOO-nia-lae-set [“?”]
Mammonialaiset ovat Onnen ja Menestyksen juhlava rituaali, jossa maallisesta hyvästä riemuitaan ja sen jatkuvuutta toivotaan. Mammonialaisten juhliminen, eli mammonialaiset tai Mammonin palvojaiset on uskonnollinen juhla, jonka saatanalliset kulttuurijuuret ulottuvat varhaisen kristinuskon mytologiaan, proto-ortodoksian verisiin väkivallan vuosiin. Kristillisillä seurakunnilla ei ollut yhtenäistä käsitystä uskolle keskeisistä teologisista yksityiskohtia. Eri lahkoilla oli eri pyhiä tekstejä, joiden yhtenäistämistä vasta nyt ryhdyttiin selvittämään. Käsitys vääräoppisuudesta syntyy, samoin kauhutarinat varoittamaan Pyhän oikeaopillisen seurakunnan vääristyneestä varjoseurakunnasta. Mammonialaiset on myyttisten saatananpalvojien epäjumalanpalvelus – noitasapattien ja Hellfire-clubien perillinen. Covenin, Mustan Sapatin ja Juudas-pappien maailmanlopun kiertue!
“Sillä jos meillä on kristuksemme ja jumalamme, on noilla toisilla omat mestarinsa! He palvovat Saatanaa salaisissa rituaaleissaan, jotka ovat essentialtaan vastakkaisia omille sakramenteillemme! Murhamiesten, myrkyttäjien ja noitien Saatanallinen kabbalah – he kokoontuvat öisin yhteen harjoittamaan riettaita orgioita! Vääristelevät evankeliumia, saarnaavat turmeltuneisuutta ja kilvoittelevat pahoista teoistaan! Varokaa näiden vääräoppisten turmeltavaa vaikutusta ja poistakaa paha keskeltänne, sillä kuten kristus itse lausui;
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan. Minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Vade Retro Satanas! Mene pois minun edestäni, Saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten!”
Näihin sanoihin pilkkakirveet ja vääräleuat saattavat vastata rienaten:
Kuten TaikaSana selvästi sanoo ja Anti-kristus omalla suullaan todistaa. Myös Paha Henki sydämessäni vakuuttaa tämän palavasti! Minä otan nämä sanat epäuskossa vatsaan! Saatanan nimessä ja voimassa, hänen kunniakseen hänen reaalista läsnäolostaan nauttien minä sanon teille Toverit Lankeemuksessa; JUMALA ON KUOLLUT, MUTTA SAATANA ELÄÄ JA VOI HYVIN!
Mammonialaiset järjestetään tarvittaessa. Tuvanpatsas[1] nostetaan kunniapaikalle ja hänen ympärilleen koristellaan alttari. Kuvan tuvanpatsas symboloi Mammonia, varkaiden pankkiiria, Helvetin aarreaittojen ruhtinasta ja Hornan tuomioistuimen valetuomaria! Itä-Suomalaisessa kansanuskossa häntä kutsuttiin kodinhaltijaksi, kotitontuksi tai kotijumalaksi. Hänen on uskottu ylläpitävän kodin Onnea, materiaalista hyvää ja taloudellista etua. Nyt kunniavieraana hän saa osallistua juhlaan. Hänelle tuodaan lahjoja, uhrataan verta, rasvaa, viinaksia ja savukkeita, sekä kaikin puolin lyylitellään hyvänä. Epävireisesti virtenä lauletaan Tuomari Nurmion kappale Oi mahtava totemi, jonka aikana esitetään erilaisia palvonnan elkeitä. Sillä on sanottu, ettei ihminen voi palvoa sekä Jumalaa että Mammonia!
[1] Tuvanpatsas Mammon, juhlavieras
Mammon saa nauttia erityisestä asemastaan kodissa hyvän onnen jatkuessa. Mikäli kodin onni kääntyy ja ankarat olot koittavat, riisutaan Mammon koruistaan ja koristeistaan, häntä piiskataan risuilla ja sätitään kovasti. “Lienet liian laiska epäjumalan virkaa toimittamaan! Ennen vielä jaksoit onnea tuoda ja virkaasi toimittaa, mutta nyt olet vanhaksi päässyt ja laiminlyönyt velvollisuutesi!” Lopulta kunniastaan riisuttu Mammon paiskataan tunkiolle häpeämään. Siellä saa patsas möllöttää elementtien armoilla, kunnes ryhdistäytyy ja palauttaa talon onnen – tai kunnes hänen tilalleen löydetään korvaaja.
Pöytä katetaan yltäkylläiseksi ja tarkkaan harkitut vieraat kutsutaan koolle. Maljoja nostetaan, lahjoja vaihdetaan, pidetään vallankumouksellisia puheita ja rienataan jumalia. Isäntä jakaa saatanallista sakramenttia; viinaksia varastetuista ehtoollismaljoista, raamatun sivuihin käärittyjä tupakkasätkiä – sillä on sanottu, ettei ihminen elä pelkästä leivästä. Sauna lämmitetään ja alaston seurue tanssahtelee löylyn lämpöön. Pakarat vilkkuen, kuin noidilla Kyöpelinvuorella kuutamon valaisemassa yössä! Vasta auringon noustessa juhlallisuudet päättyvät ja valoa kestämättömät toimitukset saatetaan loppuun.
Palvonnan eleitä 2024
Henkilökohtainen historiani mammonialaisten järjestäjänä alkoi vuonna 2021, alhaisessa köyhyyden tilassa. Tuolloin nostin tuvanpatsaan varaston pimeästä nurkasta esiin ja putsasin pölystä. Patsaan suu, silmät ja fallos valeltiin verellä ja sen päähän naulattiin joukko kolikoita – viimeiset pennoset laihasta lompakosta. Lopulta makaaberi teos nostettiin paraatipaikalle kotialttarin keskelle. Tuolloin lausuttiin katkerat valat; “Kun minulta ei mikään puutu, eikä nälkä vaivaa, saat sinäkin, Mammon, osasi kiitosta ja ylistystä. Sinut verhotaan kultaan ja purppuraan, kunniaksesi kajahtavat ylistysvirret ja eteesi tuodaan kalliita suitsukkeita. Mutta jos pidätät lahjasi ja käännät kasvosi hädästäni, on silloin kohtalosi moninkertaisesti ankara!”
Kuten kaikki satanistiset rituaalit, myös mammonialaiset on täysin vapaaehtoinen toimitus ja sen runkoa voi vapaasti muokata omia mieltymyksiä ja tarpeita vastaavaksi. Kaikki verenvuodatus toteutetaan turvallisesti, tolkuissaan ja konsensuaalisesti, eikä esimerkiksi eläimiä vahingoiteta. Rituaali ei anna oikeutusta lakien rikkomiseen, eikä siihen rohkaista.
On tärkeää huomata, ettei meidän rationalisteina sovi liikoja asettaa toivoa rituaaleihin – vielä vähemmän taikauskoisiin harhakuvitelmiin. Tuvanpatsaat ovat kelvollisia sisustuselementtejä, mutta vähänpä niistä ylimääräistä onnea valuu pankkitilille. Laittomuuksia tekevälle suurimman suojan antavat oveluus ja taito, ei varkaiden suojeluspyhimyksen hymy. Mässäilijät ja irstailijat puolestaan kykenevät tyydyttämään lihalliset himonsa ilman tuonpuoleisia voimiakin. Hyvää ja herkullista elämää voi viettää uhraamatta ajatustakaan epäjumalankuville. Totuuden nimissä Mammon on vain oman itsensä kuvajainen, pystyvyyden ja kykeväisyyden symboli. Elämä on kuitenkin lyhyt ja raskas – meillä on vapaus nauttia pienistä rituaaleistamme ja rienauksistamme omaksi iloksemme.
Vuohipäivänä 02.02.2024 Henri Hiljander, Harhaanjohtaja Perkeleen Temppeli
Hypnoottismagneettinen katse, korvan takana tatti.
Musta messu on käsitteenä syntynyt kristillisen propagandan välineeksi kolmannella vuosisadalla ajanlaskumme jälkeen. Kristillisen kirkon vakiinnuttaessa yhteiskunnallista asemaansa, aloitti se pian omat vainonsa – syyttäen valtateologiasta poikkeavia lahkoja harhaoppisuudesta ja tehden parhaansa niiden vainoamisessa. Varhaisen kirkon vainojen kohteiksi joutuivat paitsi pakanat ja juutalaiset, myös vääräoppiset kristityt lahkot. 300-400 lukujen välillä elänyt kreikkalainen kirkkoisä Epifanios Salamislainen kartoitti vääräoppisten kristittyjen syntejä ja kertoi hirvittäviä tarinoita näiden harjoittamista rienaavista messuista – Mustista, saatanallisista messuista. Kirkollisessa propagandassa nämä mustat messut saivat mitä hirvittävimpiä piirteitä; sakramenttina syötiin siemennestettä, kuukautisverta, ulostetta tai tapettuja lapsia, liturgia lausuttiin väärin päin tai rienaten muunneltuna ja osaanottajat harjoittivat vapaata seksiä. Jo varhainen katolinen kirkko edusti ainoaa oikeaa tapaa palvoa Jumalaa ja Paholaisen uskottiin vehkeilevän omia käänteisiä messujaan oman saatanallisen seurakuntansa kadotukseksi. Kun tällaisista Saatanaa palvovista tahoista ja heidän rikoksistaan oli saatu selkeää tietoa, voitiin jumalaisella auktoriteetilla oikeuttaa systemaattiset vainot ja mestata kuka tahansa katolisen kirkon siunaamasta opista liiaksi eksynyt. Historiallisia todisteita tällaisista käänteisestä katolisesta messusta ei kuitenkaan ole jäänyt.
Keskiajalle tultaessa käsitys mustista messuista sai lisäpontta noitavainoista, joista graafisimmat kuvaukset on saatu 1600 -luvun Ruotsin protestanttisista kidutuskammioista. Noitasapatista vakiintuikin selkein populaariin käsitykseen jäänyt malli mustasta messusta. Noitasapatti järjestettiin Blåkullassa, Paholaisen kartanossa, jonne noidat lensivät luudilla, hiilihangoilla, alasimilla, selälleen kaadetuilla eläimillä tai jopa naapurin noidutulla isännällä. Sapattiin saavuttaessa Paholaista tervehdittiin suutelemalla tätä peräaukolle, kirjoitettiin nimi suureen mustakantiseen kirjaan, poljettiin ristiä, saatiin epäpyhä kaste ja Paholaisen merkki kehon salattuihin sopukoihin. Noitasapatin varsinaiset pidot olivat kuitenkin rahvaanomaiset juhlat, joissa syötiin, juotiin, kiroiltiin, tapeltiin ja harrastettiin vapaata seksiä – toisinaan itse Perkele liittyi ilonpitoon, soitti, tanssi, väänsi kättä ja otti seksikumppanikseen keitä vain tahtoi. Kaikki tapahtui kristillisten hyveiden vastaisesti tai niitä rienaten – jopa paritanssit tanssittiin selät vastakkain ja avioliittoon vihittiin insestisiä ja homoseksuaalisia pareja, toisinaan jopa ihmisen ja eläimen välinen romanssi sai saatanallisen avioliiton siunauksen. Juhlasalia valaisivat päällään seisovat ihmiskyntteliköt, jotka peräaukkoihinsa työnnetyin kynttilöin toivat valoa sinne missä sitä tarvittiin, steariinin roiskuessa sadomasokistisesti pakaroille. Vaikka lapset kertoivat tapahtumista silminnäkijähavantoina ja syytetyt noidat saatiin kidutuksen keinoin asia tunnustamaan, ei myöskään noitavainojen mustista messuista ole jäänyt historiallista todistusaineistoa.
Musta messu on toiminut 1800-1900 -lukujen kirjallisuuden suosittuna aiheena. Markiisi De Sade, kirjassaan Justine eli hyveellisen neidon kovat kokemukset (1791) kuvaa katolisten munkkien rienaavia orgioita tyylilleen uskollisena. Piiskojen sivalluksia ja eritteiden roisketta tahdittaa mitä hirvittävin pyhyyden rienaaminen. Aktien välissä osallistujat kokoontuvat perustelemaan sadomasokistisia taipumuksiaan ja vihaansa kaikkivaltiasta jumalaa kohtaan – kunnes puheidensa kiihottamina ryhtyvät jälleen uuteen, edellistä irstaampaan kilvoitteluun. Joris-Karl Huysmans, kirjassaan Là Bas (käännetty Down There / The Damned, 1891) puolestaan kuvaa mustan messun salamyhkäiseksi satanistien rituaaliksi, jonne kokoontui yhteiskunnan halveksituin pohjasakka; prostituoidut, uskonsa menettäneet papit, homoseksuaalit ja transsukupuoliset, uhkapelaajat, murhamiehet ja juoppohullut. Vaikka seksuaalisuus on läsnä myös Huysmansin kirjassa, on painopiste selkeämmin kristillisen pyhän nurinkuriseksi kääntämisessä ja yksittäisten symbolien häpäisyssä tunkkaisen kellarin savuisassa hämärässä. Jan Guillou, teoksessaan Noitien asianaja (Häxornas försvarare: Ett historiskt reportage, 2002) kartoitti Ruotsin 1600 -luvun noitavainoja viihdyttävällä analyysillä, tarjoten noitavainojen moraaliseen paniikkiin joitain selityksiä ja yhtymäkohtia modernin maailman yhteiskunnalliseen kuohuntaan. Vuoden 1922 ruotsalainen dokumenttielokuva Noita (Häxan / Witchcraft Through the Ages) kuvaa myös saatanallista noitasapattia ja mustaa messua ajalleen uskollisilla kulisseilla ja maskeerauksilla, sekä aivan uudenlaisilla erikoistehosteilla. Modernimpaa tulkintaa noitasapatista ja saatanallisesta messusta tarjoaa Rob Zombie elokuvassaan Lords of Salem (2012), tuoden lapsia murhaavat ja alastomuutensa paljastaneet feministinoidat valkokankaalle yliluonnollisen kauhuelokuvan hirviöinä.
Sabbath of Waldensians Johannes Tinctoris, .C.~1460
Modernin ajan musta messu
Modernin satanismin ensimmäinen aalto käynnistyi vuonna 1966, kun Anton Szandor LaVey perusti Saatanan kirkon (Church of Satan). Saatanan kirkko julkaisikin pian ensimmäisen äänitteen saatanallisesta messusta, The Satanic Mass (1968) -vinyylin muodossa. Äänitteellä LaVey messuaa satanistista filosofiaansa klassisen musiikin soidessa ja kastaa tyttärensä Zeenan Saatanalle, kauhistuttaen koko kristikuntaa häikäilemättömyydellään. LaVey ei kuitenkaan pitänyt kulttuurihistoriallista mustaa messua satanistille välttämättä tarpeellisena tai edes arvokkaana rituaalina: ”Musta messu on pohjimmiltaan parodia roomalaiskatolisen kirkon jumalanpalveluksesta, mutta sitä voidaan soveltaa väljästi minkä tahansa uskonnollisen seremonian satiiriin. […] Jokaisen seremonian, jota pidetään mustana messuna, täytyy olla tärisyttävän järkyttävä ja törkeän loukkaava, koske ne näyttävät olevan sen onnistumisen mitta. […] Musta messu voisi rienata nykyään sellaisia ’pyhiä’ aiheita kuin Idän mystisismi, psykiatria, psykedeelinen liike, ultraliberalismi, jne.” (Saatanallinen raamattu, 1969, suom. Paula Merensuo) LaVeyn myötävaikutuksesta musta messu vapautui käänteisestä katolisesta jumalanpalveluksesta vapaammin tulkittavaksi pyhyyden kyseenalaistamiseksi ja minkä tahansa arvossa pidetyn asian rituaaliseksi parodioimiseksi osana psykodraamaa.
Suomen saatanallinen lahja maailmalle, Pekka Siitoin, kirjoitti myös oman näkemyksensä Mustasta Messusta ja se julkaistiin Jermu-lehdessä (8/1976) otsikolla “Turun saatananpalvojien rituaalimenot”. Tämä esoteeris-rivologinen toimitus yhdisteli aikansa hegemonian saatanakäsitteitä, mutta otti myös vaikutteita suomalaisen kansanperinteen väekkyydestä. Pekka Siitoimen musta messu oli kuitenkin selkeästi valtakunnanjohtajan oma karnevalistinen suoritus, jossa masturbaatiolla, veren roiskimisella ja rienahenkien kutsumisella toivottiin maallista hyvää.
Saatanapaniikin käynnistyessä Yhdysvalloissa 1970-luvun loppupuolella myös mustat messut saivat uusia piirteitä – ainakin väitetysti. Herätyskristilliset asiantuntijat ja saarnamiehet levittivät varmaa tietoa salaisista saatananpalvontaryhmistä, jotka salamyhkäisyyden verhon takaa rappauttivat läntisen kristikunnan perusarovja, viettelivät nuoria kapinoimaan vanhempiaan vastaan rockmusiikin tahtiin ja nappasivat lapsia päiväkodeista riettaisiin uhrimenoihin. Yhteiskunnallisen eliitin edustajat; poliittiset päättäjät, Hollywood-tähdet, suositut muusikot ja huippu-urheilijat olivat kaikki mukana suuressa saatanallisessa salaliitossa. Eläin- ja ihmisuhreja annettiin Saatanalle, huumeita käytettiin vapaasti ja lapsia pakotettiin pedofilisiin orgioihin. Vaikka todisteita tällaisista rituaalimenoista ei koskaan löydetty, tulkittiin todisteiden puute itsessään todisteena Saatanan nokkeluudesta ja yhteiskunnallisen korruption täysvaltaisuudesta. Käsitys valtaeliitin salaisista rituaaleista on säilynyt yhteiskunnallisessa diskurssissa saatanapaniikin jo väistyessä ja nykyiset Qanon- ja muut salaliittoteoriat jatkavat mustien messujen kulttuurihistorian jalostamista moderneiksi internetin kummitusjutuiksi.
Vuonna 1969 psykedeelisen rockin pioneeri Coven julkaisi debyyttialbuminsa Witchcraft Destroys Minds & Reaps Souls (1969), jonka kappaleet paitsi käsittelivät saatanallisia ja okkulttisia teemoja, sisälsi myös bändin oman version saatanallisesta messusta, sanataidekappaleella Satanic Mass. Raskaamman musiikin ystävät voivat puolestaan nauttia puolalaisen black metal yhtyeen Batushka (БАТЮШКА) vuoden 2015 depyyttialbumista Litourgiya, joka oivaltavasti hyödyntää ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksen slaaviliturgiaa black metallin eläimelliseen kiljuntaan yhdistettynä.
”Rituaalin suorittajan asu on frakki tai punainen kaapu. Tässä tilanteessa kuuluu myös asiaan kasakkatikari. Tikarilla tehdään vatsaan risti. Tämä edesauttaa saatanallisen energian virtausta.” Jermu, 8/1976
Musta messu nykyään
Toisen aallon modernin satanismin suunnannäyttäjä, Saatanallinen Temppeli (The Satanic Temple), on jatkanut mustien messujen elävää perinnettä ja soveltanut saatanallista mielikuvastoa yhteiskunnallisessa aktivismissaan. Vuonna 2014 järjestetty musta messu herätti laajaa vastustusta paikallisen katolisen kirkon ja herätyskristillisten järjestöjen keskuudessa. Mielenosoitukset ja laaja uutisointi nostattivat kuitenkin uskonnonvapauden yhteiskunnalliseen diskurssiin, paljastaen kristinuskon dystooppisen valta-aseman amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Suurta kohua ja yhteiskunnallista vuoropuhelua on edistänyt myös vuonna 2020 lanseerattu rituaali, Saatanallinen Abortti. Vahvoja mielikuvia ja saatanallista retoriikkaa käyttäen Saatanallinen Temppeli pyrkii edistämään yksilön kehollista itsemääräämisoikeutta ja tieteelliseen maailmankuvaan pohjaavaa elämänkatsomusta – sekä ihmisen oikeutta terveydenhuollon peruspalveluihin. Saatanallinen abortti on tempauksena edistänyt yhteiskunnallista keskustelua paitsi uskonnon asemasta yhteiskunnassa, myös alleviivannut Yhdysvalloissa paikoin absurdeja määräyksiä ja asetuksia abortin hankkimisen hankaloittamiseksi.
Musta messu tänä päivänä voi ottaa lähes minkä muodon tahansa, eikä sitä rajaa tiukka traditio tai saatanallinen ortodoksia. Keskeisiä teemoja mustille messuille ovat kuitenkin tabujen rikkominen ja pyhyyden tärveleminen sanoilla ja teoilla. Saatanalliset rituaalit voivat olla yksityisiä ja yksilöä voimaannuttavia vapauden julistuksia uskonnon ikeestä, mutta ne voivat olla myös julkisia spektaakkeleita ja yhteiskunnallisen keskustelun aloittajia. Musta messu on kuitenkin aina kannanotto ja julkea kapinaan nousu auktoriteetteja vastaan – olivat nämä auktoriteetit hengellisiä tai maallisia, todellisia tai kuviteltuja. Ihminen asettaa itsensä rituaalin aikana oman elämänsä ainoaksi auktoriteetiksi, suoranaiseksi jumalaksi, jonka itsenäisyyden julistus alkaa rituaalisella irtautumisella vanhentuneista traditioista ja haitallisista uskomuksista.
Perkeleen Temppeli 