Kategoriat
Yleinen

Helvetin kevät

Perkeleen Temppelin kevätkirje on täällä!

Kategoriat
Yleinen

Vuohipäivä 02.02.2022

Vuosikokous järjestetään avoimena tapahtumana Discord -palvelimella.

Hyvää vuohipäivää 02.02.2022!

Perkeleen Temppeli on nyt kaksivuotias ja jatkaa rienaavaa olemassaoloaan maailmassa – yhteisönä ja yhdistyksenä. Olemme ehtineet saavuttamaan paljon ja vallitsevista olosuhteista lannistumatta jatkaneet työtämme kiukkuisella sisukkuudella. Me olemme löytäneet oman nurkkauksemme pilkkaajien pöydästä ja tehneet olomme mukavaksi syntisten seureessa. Kaikessa hiljaisuudessa on tämä hämärän nurkkakunnan ecclecia satanica punonut juoniaan ja vähä vähältä valmistautunut yhä uljaampaan uhmakkuutteen. Me olemme kuin salakavala syöpäkasvain yhteiskunnan halveksitussa suolistossa ja silkka olemassaolomme herättää pelkoa ja inhoa. Mutta odottakaahan vain, pahin on vasta tuloillaan!

Aloitamme nyt kolmannen vuotemme modernin satanismin edustajina. Perkeleen Temppeli ei kuitenkaan tarjoa sinulle lohdullista lakihenkisyyttä tai esipureskeltua dogmaa ohjenuoraksi. Onkin korkea aika pysähtyä hetkeksi pohtimaan satanismin filosofiaa ja syventyä tutkiskelemaan meitä innoittavia aatteita. Älkäämme koskaan samaistuko lampaisiin, jotka yhdessä laiduntavat ja jotka sokeina seuraavat paimentaan – pois se meistä! Olkaamme kuin uteliaat vuohet, jotka etsivät omia polkujaan erämaasta. Etsikäämme samoin tavoin suuntamme tiedon ja viisauden lähteille, kukin oman kykynsä mukaisesti. Haastakaamme itsemme oppimaan ja kehittymään, syventykäämme tutkimukseen ja jalostakaamme omaa osaamistamme. Laske sydämesi Saatanan nahkasiipien suojaan ja käy sotaan sallimusta vastaan!

Perkeleen Temppeli vaalii ja kehittää satanismin elävää kulttuuria ja filosofiaa. Jälleen on koittanut aika tarkastella toimintamme raameja ja suunnitella tulevaa. Oletkin tervetullut vuosikokoukseen 26.02.2022 kello 18 Discord -palvelimella. Osallistumalla voit vaikuttaa.

-Henri Hiljander
Harhaanjohtaja

Kategoriat
Yleinen

Pimeyden Ruhtinaan lahjat

Meitä ympäröi sakea pimeys. Näinä vuoden viimeisinä päivinä saamme nauttia vain harvoista auringon säteistä, jotka paksun pilvimuurin läpäisevät. Kuljemme kuin kuoleman varjon laaksossa, mutta mitäpä me yön lapset täällä osaisimme pelätä? Sillä onhan meillä turvamme Pimeyden Ruhtinaassa ja hänen kirkkaassa lahjassaan. Toivomme paremmasta tulevaisuudesta ei kuitenkaan kumpua apokalyptisistä profeetoista tai kuumehoureisista ennustuksista. Temppelin esirippu on revitty kahtia, eikä sen takana istu kuin tuhatvuotisia ukonkäppänöitä toistelemassa dogmejaan mantroina.

Satanismi on todellisuuteen sidottu uskonto. Elämme konkreettisessa maailmassa, ilman kuvitelmia tuonpuoleisista. Jumala on kuollut, eikä Joulupukkikaan tuo meille lahjoja. Kohtalottaret eivät kudo yhtäkään säijettä yhdellekään elämämme hetkistä. Tähtikartastot ja teepurut eivät kerro tulevaisuutta, eikä jäniksenkäpälä tuo onnea. Taikauskossa ihmisestä ei tule hullua hurskaampaa.

Emme kuitenkaan ole ateisteina, rationalisteina ja skeptikkoina vailla toivoa tulevaisuudesta. Juuri tuo ihmisen kyky kehittyneeseen ajatteluun tekee meidät autuaiksi; Tieteellinen metodi on kynttilämme pimeässä. Kielletty hedelmä polttelee vatsanpohjaamme jatkuvasti, se ajaa meidät levottomina selvittämään luonnon mysteerit ympäriltämme. Ja katso! Me olemme tulleet jumalten kaltaisiksi! Me havainnoimme maailmaa, mittaamme, punnitsemme, pohdimme ja kokeilemme – ja jos myyttinen Jumala erotti pimeän yöksi ja valoisan päiväksi, voimme me vastata sähkövalolla ja karkoittaa moisen taikauskon pimeyden. Me olemme valjastaneet luonnonvoimat hallintaamme ja taltuttaneet säkenöivät virtaukset tahtomme alaisiksi. Olemme lianneet kätemme Jumalan kiroamaan maahan ja nostaneet siitä tuhatkertaisen sadon geenimuunneltua viljaa. Me penetroimme taivaankannen neitseellistä immenkalvoa luotaimin, sateliitein ja miehitetyin avaruuslennoin. Irstas katseemme siivilöi yötaivaan helman alle tuhannella kaukoputkella ja kirjaamme ylös sen salatuimmatkin sopukat.

Tämä on Pimeyden Ruhtinaan lahja: Viisauden Liekki. Ottakaamme se riemulla vastaan ja vaalikaamme sitä sammumasta. Asettakaamme tämä raivoisa Hornan tulimyrsky hyvään työhön ja kilvoitelkaamme kirkkaimmasta loistosta! Olkaamme itse tämän vuodenvaihteen kirkkain sähikäinen ja uhmakkain raketti joka raivokkaasti kohoaa muita korkeammalle. Hetken vain elämme, mutta jylisköön taivaat ja peljästyköön yön kauhut tieltämme!

Saatanan ikuinen liekki valaiskoon kulkuasi läpi pimeyden.
Kategoriat
Yleinen

Harhaanjohtajan joulutervehdys 24.12.21.

Kuva

Saatanan lukuisat siunaukset teille ja kaikille pahoille teoillenne, toverini lankeemuksessa! Toivon totisesti, että teistä jokaisella on lämmin kolo turvananne, vatsat mässäilystä ähkynä ja raukea hymynkare kasvoillenne uurtuneena.

Perkeleen Temppeli, sen epäpyhäin seurakunnan epäpyhäin yhteys, on saanut tänä vuonna aikaan yhtä jos toistakin hekumallista. Suurimpana ilosanomana olemme rekisteröityneet aatteelliseksi yhdistykseksi ja sen suomat mahdollisuudet kahmimme ajallaan ahneisiin kouriimme. Tämä langenneiden seurakunta ei kuitenkaan olisi mitään ilman niitä yksilöitä, jotka tämän yhteisön rakentavat. Olen aitiopaikalta saanut seurata kasvavan ja kehittyvän pienryhmän toimintaa; sen kasvukipuja, intohimon paloa ja aitoa toveruutta. Jos kohta elämmekin eriskummallisia aikoja, on tulevaisuutemme sitäkin kirkkaampi.

Koska ajankohtainen etiketti edellyttää lahjojen antamista sallikaa minun: Syntisistä Suurimman, jakaa kanssanne tämä Hornan armolahja ja salattu viisaus: Me olemme vapaita elämään tahtomme mukaista elämää – Solve et Coagula – niin erillämme kuin yhdessäkin. Meidän ei tarvitse odottaa käskyjä ylhäältä tai Kristusta taivaista voidaksemme valita suunnan satanismin tulevaisuudelle – ja vapauttaa tämä monipäinen peto maailmaa riivaamaan. Mikään ei ole meiltä kiellettyä, kaikki kahleet on rikottu ja tabut murskattu. Tulevina vuosina tästä ajasta ikuisuuteen saamme itse muovata suomalaisen satanismin historiaa – enkä olisi koskaan voinut toivoa parempaa seuraa moiselle käännettyjen ristien retkelle!

Jumala on kuollut, mutta Saatana elää ja voi hyvin!

-Henri Hiljander
Perkeleen Temppelin harhaanjohtaja
24.12.21.

”Wanhan vuoden kaskeamista, jotta tuhkista nousisi entistä ehompana! Tulkoon ihan hirvittävä, kiero ja väärä!”

Kategoriat
Yleinen

Mediatiedote 24.09.2021

Perkeleen Temppeli tunnustaa vanhoilliskristittyjen yhteiskuntaa maallistavan vaikutuksen

Julkaisuvapaa heti

Suomen satanistinen yhteisö Perkeleen Temppeli tunnustaa Päivi Räsäsen, Santeri Majokorven sekä uuden Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n tärkeän työn yhteiskunnan sekularisoinnin edistämiseksi. Satanistien näkemyksen mukaan vanhoilliskristillisten arvojen pitäminen otsikoissa on omiaan avaamaan suuren yleisön silmät dogmaattisten uskontojen ajamien arvojen haitallisuudesta.

“Konservatiivikristittyjen poliittinen luikertelu sanan- ja uskonvapauden verhon takaa on halpamaista ja haitallista toimintaa. Perkeleen Temppeli asettuu puolustamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia uskonnollisten vihanlietsojien hyökkäyksiltä”, kertoo Perkeleen Temppelin harhaanjohtaja Henri Hiljander.

Perkeleen Temppeli nostaa kannanotossaan erityisen hyödyllisiksi perinteisten uskontojen luota karkoittaviksi toimiksi viimeaikaisen liikehdinnän vähemmistöjen, maahanmuuttajien ja muiden hädänalaisten henkilöiden ihmisoikeuksien rajoittamiseksi. Erityisesti näitä asioita ovat nostaneet esiin yhteiskunnalliseen keskusteluun onnistuneet LGBTQIA+ -oikeuksiin liittyneet kansalaisaloitteet “Oikeus Olla” sekä “Ehjänä syntynyt”.

Perkeleen Temppeli yhteisönä edustaa modernia, toisen aallon ateistista satanismia, joka torjuu uskomukset yliluonnolliseen ja sen sijaan puolustaa humanistisia arvoja ja rationalismia. Saatanaan se suhtautuu kirjallisena hahmona, joka edustaa yhteisölle keskeisiä arvoja. Perkeleen Temppeli katsoo konservatiivisten uskontojen aggressiivisen sanoman edistävän taikauskoisuudesta vapaata poliittista päätöksentekoa.

“Saatana on symbolimme vastustaessamme taikauskoista ja dogmaattista retoriikkaa julkisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa.” kiteyttää Hiljander.

Julkilausuma on luettavissa kokonaisuudessaan täältä:
Saatanallisen valtakunnan työn hyväksi, Päivin ja öin!

Kategoriat
Yleinen

Saatanallisen valtakunnan työn hyväksi, Päivin ja öin!

Kirje koristeltiin asiaankuuluvin kierrätyspaperein.

Mediatiedote 24.09.21.

Tämän maailmanajan hallitsija, kahlitsemattoman tuulen ruhtinas, הֵילֵל בֶּן-שָׁחַר, Lucifer Valonkantaja, joka myös Saatanana ja Perkeleenä tunnetaan – – tervehtii ahkeria alamaisiaan ja nöyriä palvelijoitaan, jotka väsymättä ja lannistumatta työskentelevät päivin ja öin Pimeyden Ruhtinaan valtakunnan hyväksi – – Päivi Räsänen, Santeri Marjokorpi sekä Sanan- ja uskonnonvapaus ry.

Suuri saatanallinen kiitos kuuluu teille lahjakkaan ansioitumisenne johdosta seuraavissa asioissa; ensiksi olette tehokkaasti vauhdittaneet kristikunnan perikatoa, saattaneet Kristuksen ristin pilkan kohteeksi ja kiihottaneet kansakunnat vihaamaan Jumalaa. Toiseksi kristillisen mytologian tulkintanne ja jääräpäinen pidättäytymisenne raamatun sanomassa on raivannut vanhentuneet ja keinotekoiset perhearvot pois hillitsemättömän himokkuuden tieltä. Hurskailla sanoilla ja teoillanne olette tulleet edistäneeksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhteiskunnallisia oikeuksia. Aborttioikeuden ajamisessa olette myös ansioituneet ja vauhdittaneet lääketieteellisen sikiölihamyllyn pyöritystä. Vielä keskeiseksi ansioksenne luemme kykynne kovaäänisesti puolustaa omaa vakaumustanne, kuin sika paskansa lemua.

Nämä ovat ne henkenne mädät hedelmät, joiden käymisestä hillittömyyden ja himokkuuden Herra panee oluensa! Tehkää tilaa rukiiselle Perkeleelle! Pohjahiivojen ja katkeruuden kiihottamalle viinapirulle, jonka ote tästä kalsarikännisestä kansasta ulottuu sukupolvien taa!

Katsokaa kauhulla ja langetkaa polvillenne, sillä näin tuo Muinainen Kyy nyt käyttää tekojanne hyväkseen! Pidättäytyessänne uljaina raamatun ikiaikaisen ja muuttumattoman sanoman puolustajina olette paljastaneet Ialdabaothin, tuon julman demiurkin, todellisen luonteen. Liian auliisti ovatkin kristityt unohtaneet vanhan testamentin hirmuhallitsijan ja despoottisen tyrannin! Teidän ansiostanne kummastuneet kansat kaikkialla nostavat pölyttyneet ja madonsyömät raamatut kätköistään ja saavat itse lukea Jumalan hirmuteoista sekä sadistisesta tahdosta. Onhan tuo hirvittävä jumalan kuvatus vitsausten ja tulvien lähettäjä, sodan ja kansanmurhien masinoitsija ja ikuisen Helvetin kärsimyksillä itseään tyydyttävä sadistinen tyranni. Noilta sivuilta paatuneinkin tapakristitty ymmärtää tuon kivikautisen kammotuksen verenhimoisen olemuksen – ja viskaa pyhät tekstit tunkiolle muun saastan keskelle! Tuskinpa saa kirkko enää kymmenyksiään, kun kokonaisen kansakunnan viha näin saadaan kiihotettua Jumalan sanaa vastaan.

Turhaan pärskii kristillinen propagandakoneisto pyrkiessään muokkaamaan mielikuvia Jumalasta ja pyhästä seurakunnasta positiivisena ja inklusiivisena tahona, jonka korkein käsky olisi rakkaus. Onneksemme te olette uhranneet oman häveliäisyytenne ja hyökänneet haavoittuvimpia ihmisryhmiä vastaan koko Jumalan sotavarustuksella. Olette ylläpitäneet konkistadorien, inkvisition, uskonsotien ja noitarovioiden pyhää perinnettä ja paljastaneet kristinuskon tradition mädäntyneen ytimen kaikkien kauhistukseksi. Olette nostaneet omat uskomuksenne muiden hyvinvointia tärkeämmäksi ja suojautuneet sanan- ja uskonnonvapauden turviin. Ihmiset näkevät työnne halpamaisuuden ja teitä vastaan hyökkäävät, mutta te seisotte uskossanne lujina, järkähtämättöminä monoliitteina kaikkea järkeä ja myötätuntoa uhmaten. Vaikka saatatte itsenne tällä tavoin häpeään ja uskomuksenne pilkan kohteeksi, on Herramme Saatana nähnyt hengellisen työnne hedelmät ja huomannut ne syntisen mehukkaiksi. Sillä mitä enemmän hyökkäätte humanistisia arvoja vastaan, sitä vankemmin ihmiset puolustavat oikeuttaan arvokkaaseen elämään.

Valtioiden ja oppisuuntien rajat ylittävässä ekumeenisuudessanne olette ohittaneet merkityksettömät ja triviaalit teologiset kysymykset sakramenteista ja pelastuksesta – niiden pohtiminen onkin jonninjoutavaa älyllistä autoerotiikkaa joka soveltuu vain palavauskoisuutensa kylmettäneille teologeille, kaiken maailman dosenteille ja
muille lakihenkisille fariseuksille. Kuka vain suullaan vastustaa aborttia ja sydämessään inhoaa homoja on totisesti osa uutta liittoanne! Kauniisti murtavat yhdessä leipää konservatiivikristitty ja uusfasisti, he ovat tulleet yhdeksi lihapullaksi. Sillä eihän ihminen voi palvella kahta herraa; joko hän alistuu Jumalan tottelevaisena orjana ihmiskunnan viholliseksi, tai liittoutuu Saatanan kanssa puolustamaan ihmisarvoa. Löytyyhän ekumeenisesta seurakunnastanne kristillisnationalistien kuoro, rokotevastustajien rivistöt, litteän maan evankelistat, kreationistien oppi-isät ja salaliittojen teologit. Esimerkillisiä pyhimyksiä etsitte Unkarin, Puolan ja Venäjän regressiivisistä ja repressiivisestä politiikasta; suutelette autoritääristen fasistinilkkien nahkasaappaita ja kuivaatte niiltä kiimaisen sortajan ejakulaatin hiuksillanne. Aivopesukaste on ainoa sakramenttinne, perinteisten perhearvojen armolahja.

Kenties Jeesuslapsi saa syytä parkua, mutta me Hornan henget nauramme riemulla! Nyt kun te elämän ehtoopuolella odottelette taivaan autuutta, käymme me työhön uuden sekulaarin järjestelmän siemeniä hautakummullenne kylväen. Teidän ansiostamme on meillä nyt parahin tilaisuus vääntää Jumalan tutkimattomat tiet umpisolmuun, sekä petoksin ja salajuonin kääntää kaikki päälaelleen. Hyvin vähän tarvitsee kenenkään osoittaa uskomustenne tai vakaumustenne järjettömyyttä, kun omatoimisesti olette itse pukeutuneet narreiksi ja viihdyttäneet yleisöä alatyylisellä sirkusviihteellänne, saattaen koko kristillisen tradition pilkan kohteeksi. Niin metsä vastaa kuin sille huudetaan, kuuluu sanonta; Saarnatkaa siis tulikivenkatkuista sanomaanne lakkaamatta ja me syntiset vastaamme siihen kaikuna aina uusin rienauksin. Saatte harjoittaa toisenkin posken kääntämistä ja vihamiestenne puolesta rukoilemista. Te markkinoitte Helvetin kärsimystä Jumalan sanalla – me tarjoamme hyväksyntää, tukea ja apua Saatanan nimissä. Jumala on kuollut ja te olette hänet murhanneet – mutta Saatana elää ja voi hyvin!

Ihmisen ymmärrys itsestään ja maailmasta ympärillään on kehittynyt suuresti muinaisista ja taikauskoisista ajoista. Olemme oppineet ymmärtämään ihmiselon moninaisuutta ja jopa juhlimaan keskinäistä erilaisuuttamme. Tieteellisen maailmankuvan kehittyessä olemme saaneet iloksemme huomata seksuaali- ja sukupuolikirjon olevan uljas kuin mittaamattoman kirkas sateenkaari. Empatialla kohtaammekin nyt toinen toistamme, emmekä pidä ihmiselle luonnollista käyttäytymistä syntinä, häpeänä, rappiollisuutena tai alhaisuutena. Me korjaamme vanhojen oppien erheet ja säädämme yhteiskunnan lait vastaamaan parasta saatavilla olevaa tietoa. LHBTQIA+ ihmiset ovat osa tasa-arvoista yhteiskuntaa, eivätkä he ansaitse osakseen halpamaista vihapuhetta saarnastuolista tai eduskunnasta. Toimillannanne olette innoittaneet meitä laskemaan sydämemme Saatanan nahkasiipien suojaan ja käymään sotaan sallimusta vastaan. Me suojaamme toisiamme kristittyjen palavilta myrkkynuolilta ja hyökkäyksistänne provosoituneina varmistamme jokaisen ihmisen vapauden elää tahtonsa mukaista elämää ja oikeuden keholliseen itsemääräämisoikeuteen.

Kristillisinä käärmeöljykauppiaina olette toistaneet vanhaa valhetta ihmisen synnynnäisestä kelvottomuudesta, perisynnin palkasta, jotta voisitte pelkoja lievittämään myydä Jeesusta lumelääkkeeksi. Uskonnollisessa hurmoksessanne olette kuitenkin paljastaneet teologisen pyramidihuijauksen! Meillä ei ole mitään syytä uskoa syntiinlankeemusmyyttiin tai hyväksyä moraalitonta sijaiskärsijänarratiivia, emmekä kelpuuta kutsua Taivaan autuuteen – pitäkää hyvänänne moinen niljakas roska! Epäkohteliaasti kieltäydymme kuvottavasta uskonnostanne ja sen kieroutuneesta ihmiskäsityksestä mielipuolisen luojajumalan sylkykuppina. Ihmisinä me olemme eriskummallisia ja erehtyväisiä olentoja, täynnä ihmetystä ja arkuutta, mutta psyko-fyysis-sosiaalisen sekaannuksen tilassakin kauniita ja yksilöllisiä. Ihmistä ei voida eheyttää seksuaali- ja sukupuolikirjavuuden kauneudesta cis-heternormien mukaiseksi, sillä ihminen ei ole synnynnäisesti valuvikainen tai rikkonainen. Satanisteina me hyväksymme ihmisen monenkirjavuudessaan, etsimme ilomme ja autuutemme oman olemassaolomme nautinnosta ja kärttyissästi puolustamme oikeuksiamme aina kun niitä vastaan hyökkätään raamattu kourassa ja koirapilli huulilla.

Koska kaikki tutkimustieto ihmisen seksuaalisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta on vapaasti saatavilla niin akateemisista lähteistä kuin selkokielellä yksinkertaisimmallekin tulkattuna, joudumme vain arvailemaan pahantahtoisuutenne motiiveja. Sillä te joko tiedätte, tai teidän tulisi tietää sanojenne ja tekojenne aiheuttamat vahingolliset seuraukset ihmisille – tai lähimmäisellenne, jos piittaisimme Nasaretilaisen sanoista. Kenties teillä on sielu poikittain, tai luonteenne jumittunut vittumaiseen asentoon – tai kenties voimme suunnata epäilyksemme dogmaattiseen ja autoritääriseen uskonnontulkintaanne. Se kristinusko, jota te äänekkäästi edustatte, ylösnousee turmion iljetyksenä haitaksi yksilölle ja yhteiskunnalle. Ei ole mitään hirmutekoa, mitään viharikosta tai terrori-iskua, jota kaltaisenne uudestisyntynyt kristitty ei voisi raamattu kädessä poseeraten puolustaa. Onhan sisäisten ristiriitojen ja irvokkaan moraaliton raamattunne täynnä sanktifioituja kansanmurhia, sadistisen Jumalan hurmejuhlaa ja kerrassaan sairaalloista sanomaa siteerattavaksi – raamatusta löytyy siunaus orjakaupan, sotarikosten ja fasistipoliitikkojen tarpeisiin. Raamattu ei ole pyhä kirja – se on kiihkouskovaisten fanaatikkojen käytössä vaarallinen joukkotuhoase, kavala hermomyrkky ja saastainen ruttopaise!

Suurimman kiitoksen olette kuitenkin ansainneet sanan- ja uskonnonvapauden puolustamisella. Vaikka emme voikaan hyväksyä elämäntapaanne ja vihaamme tekojanne, voimme sentään löytää hopeareunuksen tältä pilveltä. Olette raottaneet tulvaportteja uskonnollisen retoriikan ripulille ja rohkaisseet jokaista puhumaan vakaumuksensa mukaisesti; Siksi mekin uskallamme sydämemme kyllyydestä puhua. Vaikka kurkkumme onkin kuin avoin hauta ja syljemme myrkkyä jokaisella tavulla, olemme teiltä oppineet vastustamaan cancel-kulttuuria, emmekä esimerkistänne anna herkkähipiäisten ammattiloukkaantujien sensuroida vapaata sanaamme. Sillä olemmehan me lain edessä tasa-arvoisia ja samat oikeudet ulottuvat kaikkiin. Uskomme vakaasti sieluttomuutemme syvyyksissä teidän ilahtuvan tästä avoimesta kirjeestä, sillä palvelemmehan me kaikki samaa Saatanaa ja hänen helvetillisiä tarkoitusperiään. Teidän ansiostanne uskallamme julkisesti yhdessä kirota impotenttia Jumalaa, ivata surkeaa Kristusta ja pilkata pyhää henkeä joka pinttyneen lemun tavoin leijailee ihmisten riesana maailmassa – näin velvoittaa meitä syvä henkilökohtainen vakaumuksemme.

Kiitos siis teistä jokaiselle, ulkokultaisimmat farisealaiset, omaa kruunuanne kiimassa kiillottavat mukamarttyyrit. Iskiessänne yhä uusia nauloja velton valemessiaan lahoavaan lihaan, ovat Hänen kasvonsa vääristyneet vastenmieliseen irvistelyyn. Avaa silmäsi ja näe! Jumala ei siedä syntiä edessään ja jo katuu luomistyötään – Valmistakaa enkeljoukot pieremään pasuunaan, tuomion hetki on jo käsillä! Jeesus tulee taivaista tulisilla rattailla, laupias paimen lentävällä lautasella – pilvessä ja pilven päällä! Kädessään hän heristää fallistista valtikkaa, ympärileikattu peitsi kohoaa ja marttyyrien verellä liukastettua taikasauva heilahtaa! Te olette paljastaneet jumalkeisarin alastomuuden ja sille me voimme nyt yhdessä nauraa ja ivaten pilkata! Jumala ei olekaan rakkaus, hänhän on alastomuudessaan mustasukkainen sadisti, ikuisen kärsimyksen tuoja, anteeksiantamaton misantrooppi ja lapsiaan kiduttava hirvitys! Me abortoimme lapsen uskon mielemme kohdunseinämästä kuin syöpäkasvaimen ja oksennamme hänet inhoten suustamme. Olkoon Jeesus kirottu!

Tämän Saatanallisen ilmestyksen on profetiana sanellut itsensä hänen helvetillinen majesteettinsa, tämän maailmanajan ruhtinas ja valheiden isä, Saatana — yhdessä irvokkaan hovinsa Leegioiden kanssa; Perkeleen Temppelin yhteisö, epäpyhäin seurakunnan epäpyhäin yhteys, Ecclesia Satanica, kadotuksen kakofoninen lapsikuoro, intersektionaalinen perverssien pandemonium ja sateenkaarevien syntiinlangenneiden monenkirjava sekametelisoppa — Ylöskirjannut ja muistiin tarkasti pannut Hornan ylin syntien kirjanpitäjä & kirjoitusvirheiden suojelusdemoni Titivillus. Kirjeen lähettänyt yhteyshenkilönne sieluttomuuden asioissa Henri Hiljander, Perkeleen Temppelin Harhaanjohtaja ja Toverinne Lankeemuksessa.

The Whore of Babylon
-William Blake, 1809

Kategoriat
Yleinen

Mediasuositukset

Hendrik van Cleve III, The Building of the Tower of Babel, 16th century,
The Building of the Tower of Babel,
Hendrik van Cleve III, C.~ 1560-1580

Saatana on kulttuurin ja kaunokirjallisuuden hahmo. Mikäli kaipaat Luciferia romantiikan ajan klassikoista, tutkimusta Paholaisen kulttuurihistoriasta tai viihdyttävää Saatanaa valkokankaalle, saatat löytää näistä perusteoksista jotakin sopivaa. Mediaa löytyy maailmasta jos jonkinlaista, mutta näiden teosten avulla pääset monitulkintaisen Perkeleen jäljille.

Kaunokirjallisuus

Dante Alighieri
Divina Commedia, 1320, (Suom. Jumalainen näytelmä)

Christopher Marlowe
Doctor Faustus, c. 1592

John Milton
Paradise Lost, 1667, (Suom. Kadotettu Paratiisi)

Marquis de Sade;
Justine, or The Misfortunes of Virtue, 1791, (Suom. Justine, eli, Hyveellisen neidon kovat kokemukset)

William Blake
Marriage of Heaven and Hell, 1793, (Suom. Taivaan ja Helvetin avioliitto)

Matthew Gregory Lewis
The Monk, 1796, (Suom. Munkki)

Johann Wolfgang von Goethe
Faust, part one, 1806
Faust, part two, 1831

Mary Shelley
Frankenstein; or, The Modern Prometheus, 1818, (Suom. Frankenstein; Uusi Prometheus)

Percy Bysshe Shelley
Prometheus Unbound, 1820

Lord Byron
Cain; a mystery, 1821

Jules Michelet;
La Sorciere, 1862, (Engl. Satanism and Witchcraft)

Oscar Wilde
The Picture of Dorian Gray, 1890, (Suom. Dorian Grayn muotokuva)

Joris-Karl Huysmans
Lá-Bas, 1891, (Engl. Down There & The Damned)

Anatole France
Revolt of the Angels, 1914, (Suom. Enkelten kapina)

Aino Kallas
Sudenmorsian, 1928

Vladimir Bartol
Alamut, 1938

Mihail Bulgakov
Мастер и Маргарита, 1966-1967 (Suom. Saatana saapuu Moskovaan)

The Temptation of Eve
Pierre Jan van der Ouderaa, 1910

Tietokirjallisuus – Paholainen

Kari Kuula
Paholaisen biografia: pahan olemus, historia ja tulevaisuus (2010)
Helvetin historia: Pohjalta pohjalle homeroksesta manaajaan (2006)

Mari Purola, toim.
Suomalainen piru: Paholainen kansanperinteessä (2011)

Titus Hjelm
Saatananpalvonta, media ja suomalainen yhteiskunta (2005)

Ruben van Luijk
Children of Lucifer: The origins of modern religious satanism (2016)

Elaine Pagels
The Origin of Satan: How Christians Demonized Jews, Pagans, and Heretics (1996)

Jeffrey Burton Russell
The Devil: Perceptions of Evil from Antiquity to Primitive Christianity (1977)
Satan: The Early Christian Tradition (1981)
Lucifer: The Devil in the Middle Ages (1984)
Mephistopheles: The Devil in the Modern World (1986)

Faxneld, Per
Satanic Feminism: Lucifer as the Liberator of Woman in Nineteenth Century Culture

Philip Almond
The Devil: A New Biography (2014)

Michael Moynihan, Didrik Søderlind
Lords of Chaos: The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground (1997)

Lilith Starr
The Happy Satanist: Finding Self-Empowerment (2015)

The Fall of the Rebel Angels
Pieter Bruegel the Elder, 1562

Tietokirjallisuus – Noituus

Heinrich Kramer
Malleus Maleficarum (1486) – (engl. Hammer of Witches, suom. Noitavasara)

Owen Davies
Grimoires; a history of magic books (2009)
The Oxford Illustrated History of Witchcraft and Magic (2016)

Jan Guillou
Häxornas försvarare (2004) – (suom. Noitien asianajaja)

Marko Nenonen
Noitavainot Euroopassa: Myytin synty (2006)
Noitavainot Euroopassa: Ihmisen pahuus (2007)

Tietokirjallisuus – Suomalaisuus

Anna-Leena Siikala
Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa (1992)
Itämerensuomalaisten mytologia (2012)

Elias Lönnrot
Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja (1880)

Risto Pulkkinen
Suomalainen kansanusko; Samaaneista saunatonttuihin, (2014)

Perttu Häkkinen & Vesa Iitti
Valonkantajat : välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä (2015)

Albert Hämäläinen
Ihmisruumiin nesteet suomalais-ugrilaisten kansojen taikuudessa; Taikapsykologinen tutkimus (1920)

Marko Nenonen & Timo Kervinen
Synnin palkka on kuolema: Suomalaiset noidat ja noitavainot 1500–1700-luvulla (1994)

Tietokirjallisuus – Uskonto ja yhteiskunta

Yrjö Von Grönhagen
Himmlerin salaseura (1948)

Richard Dawkins
The God Delusion (2006) (suom. Jumalharha)

Gavin Baddeley
Goth Chic: A Connoisseur’s Guide to Dark Culture (2006) (Suom. Johdatus pimeän puolen estetiikkaan)

Christopher Hitchens
God Is Not Great (2007) (Suom. Jumala ei ole suuri: Kuinka uskonto myrkyttää kaiken)

Daniel Dennett
Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon (2007) (Suom. Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä)

Juha Pihkala & Esko Valtaoja
Nurkkaan ajettu Jumala? (2012)

James D. Tabor
Paul and Jesus: How the Apostle Transformed Christianity (2013)

Hector A. Garcia
Alpha God: The Psychology of Religious Violence and Oppression (2015)

Thomas Thwaites
GoatMan: How I Took a Holiday from Being Human (2016)

Jason Stanley
How Fascism Works: The Politics of Us and Them (2018)

The Temptation of Eve
Jean Baptiste Marie Pierre

Elokuvat

Häxan (1922) – Suom. Noita – ohj. Benjamin Christensen

Rosemarys baby (1968) – Suom. Rosemaryn painajainen – ohj. Roman Polanski

The Exorcist (1971) – Suom. Manaaja – ohj. William Friedkin

The Devils (1971) – Suom. Paholaiset – ohj. Ken Russell

The Omen (1976) – Suom. Ennustus – ohj. Richard Donner

Suspiria (1977) – ohj. Dario Argento

The Evil Dead (1981) – ohj. Sam Raimi

Hellraiser (1987) – ohj. Clive Barker

Lecke Faust (1994) – (Engl. Faust) – ohj. Jan Svankmajer

Sílení (2005) – (Engl. Lunacy) – ohj. Jan Svankmajer

The Imaginarium of Doctor Parnassus (2009) – ohj. Terry Gilliam

Drag me to Hell (2009) – ohj. Sam Raimi

Lords of Salem (2012) – ohj. Rob Zombie

Horns (2013) – ohj. Alexandre Aja

Evil Dead (2013) – ohj. Fede Álvarez

The Vvitch: A New-England Folktale (2015) – ohj. Robert Eggers

Errementari: The Blacksmith and the Devil (2017) Suom. Seppä ja paholainen – ohj. Paul Urkijo Alijo

Hereditary (2018) – Suom. Pahan perintö – ohj. Ari Aster

Suspiria (2018) – ohj. Luca Guadagnino

His House (2020) – ohj. Remi Weekes

Dokumentit

Jesus Camp (2006) – ohj. Heidi Ewing & Rachel Grady

Loputon Gehennan liekki (2011) – Sami Kettunen

Hail Satan? (2019) – ohj. Penny Lane

The Fandom (2020) – ohj. Eric Risher & Ash Kreis

Kategoriat
Yleinen

Lihan himosta

Julkeanpunainen väri muistuttaa lihan himoista. Kirjeet lähetettiin asianomaisten 12.02.2021

Arvoisat Kari Kuula, Jaakko Heinimäki ja arkkipiispa Tapio Luoma. Lähetämme teille tämän avoimen kirjeen vilpittömänä kiitoksena ja rehellisenä tunnustuksena viimeaikaisen ansioitumisenne johdosta. Käymänne julkinen keskustelu modernin lihatuotannon ongelmakohdista on nostanut pintaan aina ajankohtaisia kipukohtia kristillisen teologian ytimessä. Keskustelu lihateollisuuden vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin ja kärsimyksen vähentämiseen ansaitsee kuitenkin tulla vielä jatketuksi. 

Eettiset kysymykset eläinten kohtelusta ovat tärkeitä yhteiskunnan arvoja mitattaessa ja niihin Kari Kuula omalla kristillisellä retoriikallaan ansiokkaasti painautuikin. Eläimet ovat tuntevia ja älykkäitä, yksittäisiä persoonia, joiden kokema kipu ja tuska ovat todellisia. Mainoskampanjoiden iloisten ja hymyilevien eläinmaskottien takana piilottelee karu ja korutun tehotuotannon koneisto. Tämän sieluttoman ja kylmän maito- ja lihatuotannon realismia voidaan kristillisellä sanastolla perustellusti kuvailla mitä hirvittävimmäksi synniksi, rappioksi ja jumalattomuudeksi.

Me Perkeleen Temppelin satanistit emme kuitenkaan jaa kanssanne samaa kristillistä maailmankuvaa, eikä rohkaisu kristilliseen kilvoitteluun puhuttele meitä. Puhe synnistä on meille vierasta sanastoa – synnintunto ei paina harteita meillä, jotka emme syntiin usko. Syömme ja juomme kaikkea sitä, mitä hedonistinen himomme vaatii ja jota valveutunut älymme hyväksyy  – niin paljon tai niin vähän kuin itse valitsemme. Vaikka kirkossa kuulutettaisiin ja kiveen kirjoitettaisiin pyhät lait ruokavaliosta ja kerrottaisiin Kristuksen saavan syytä itkeä syöntiemme tähden, emme me uskonnon ikeestä vapautuneet vähääkään vaivautuisi. Dialogin edistämiseksi voimme kuitenkin löytää yhteisen rajapinnan lihateollisuuden reaalimaailmaan heijastamista ongelmista puhessamme.

Käyttämällä inhimillistä ymmärrystämme ja turvautuen analyyttiseen logiikkaan, voimme selkeästi nähdä maito- ja lihatuotannon ongelmat. Ilmastonmuutos, johon lihantuontantokoneisto suoraan vaikuttaa, on meitä kaikkia yhdistävä eksistentialistinen uhka. Suomalaisenkin karjatalouden ylläpidon tiedetään suoraan tuhoavan biodiversiteettiä, saastuttavan vesistöjä ja lisäävän ilmastopäästöjä, puhumattakaan ulkomailta tuodun rehun tai tuotetun lihan pakkaus-, säilöntä- ja kuljetuskustannuksista omine haittoineen. Loputtoman kasvun ideologia rajallisessa maailmassa on myös vääjäämätön itsetuhon polku, sillä emme voi tuottaa loputtomia määriä lihaa turmelematta kotiplaneettaamme elinkelvottomaksi.

Suurin yksittäinen ilmastoteko, jonka voimme yksilötasolla tehdä on vähentää päivittäistä liharuokavaliotamme tai kokonaan siirtyä kasvisruokavalioon. Ruoka-ainerajoitteet ja muuttuvat elämäntilanteet saattavat tehdä tämän kuitenkin vaikeaksi, ellei peräti mahdottomaksi, jolloin vastuu ruokavalion muuttamiseksi asettuu korostuneesti siihen kykenevien harteille. Olemme rakentaneet kestämättömän järjestelmän ja tottuneet yltäkylläiseen mässäilyyn – näistä tottumuksista luopuminen ei ole mielekästä, mutta valitettavasti välttämätöntä sukupuutosta selviämiseksi. Ihminen on lajityypillisesti laiska muuttamaan toimintaansa, mutta ihailtavan sopeutumiskykyinen uusien haasteiden edessä. 

Lihatuotannon käytänteiden ja arkisten ruokatottumusten muuttaminen on mahdollista, jopa välttämätöntä. Tämän yleisen asennemuutoksen työssä kirkolla on keskeinen mahdollisuus edistää humanistisia arvoja, mikäli kirkon työntekijät eivät ole liian innokkaita lähettämään seurakuntiaan Taivaan kotiin ja antamaan luomakuntaa rottien ja torakoiden rauniovaltakunnaksi. Kirkko ja Kaupunki -lehti, toimiessaan Suomen laajalevikkisimpänä kristillisenä seurakuntalehtenä voi edesauttaa dialogin syntymistä ja ymmärryksen lisäämistä elinkelpoisen planeetan ylläpidossa. 

Rakenteellinen yhteiskunnallinen muutos alkaa aktiivisista ja valveutuneista kansalaisista, jotka velvoittavat poliittisia päättäjiä edistämään kestävää kehitystä. Kaikissa tulevissa vaaleissa meidän on entistä kovemmin sanakääntein vaadittava konkreettisia tekoja ja muutoksia karjateollisuuden säätelemiseksi. Maito- ja lihatuotantokoneiston on muututtava radikaalisti, mikäli tahdomme ihmiskunnan selviytyvän huomisesta. Poliittisen päätöksenteon funktio ei ole hankaloittaa maatalouden työntekijöiden elämää, vaan mahdollistaa kaikkien elämä myös jatkossa. Ihmiskunnan selviytyminen murenevassa maailmassa on yhteinen intressimme yli kulttuuri- ja valtiorajojen. Kirkkokansa on osa monikulttuurista yhteiskuntaa ja haluamme rohkaista jokaista aktiiviseen kansalaisuuteen sekä poliittisten päättäjien edesvastuussa pitämiseen.

Ilmastonmuutoksen ollessa verifioitava fakta ja inhimillisen hyvinvoinnin ollessa uhattuna, arkkipiispa Tapio Luoman auktoriteettiasemasta saneltu ulostulo on ollut tragikoomista luettavaa. Maito- ja lihatuotantoteollisuuden puolustelu ja kirkon siunauksen antaminen näille yhteistä hyvinvointia heikentäville toimijoille on mitä edesvastuuttominta vallan väärinkäyttöä. Moraalisesti piispan kristillinen rakkaus ei ilmeisesti ulotu niihin lähimmäisiin, jotka sattuvat olemaan herkullisia. Pilakuvataiteilijat ja pilkkakirveet saavatkin uutta innoitetta piispasta, joka lihateollisuuslobbareiden tarjoaman aterian ääressä, mehevä paistirasva suupieltä koristaen ja rapea pekonisuikale povitaskusta kurkistaen, julistaa lihansyöjille synninpäästöjä samalla kun irstas seminologi auttaa soveltuvalla ammattitaidollaan unohtamaan pelon huomisesta. Vaikka piispan motiivina olisi puolustaa pientä ihmistä ja nöyrää työläistä, eivät karjatalouden ongelmat ratkea pelkällä siunauksella – konkreettinen muutos vaatii konkreettisia tekoja. Selkeästi viallisen järjestelmän ongelmakohtien kiistäminen kasvattaa inhimillistä kärsimystä ja sitä me ihmiset, uskontoon tai kulttuuritaustaan katsomatta, vastustamme. 

Maito- ja lihatuotannon ongelmakohtien yhteiskunnallinen keskustelu on meitä kaikkia koskeva aihe, jota ei tule käsitellä pelkällä uskonnollisella retoriikalla. Kirkko ja Kaupunki -lehden fasilitoimassa keskustelussa on ahkerasti ja ymmärrettävistä syistä siteerattu raamattua ja sieltä on löydetty kosolti puhuttelevia jakeita, kuin mehukkaita rusinoita pullasta konsanaan. Eläessämme sekulaarissa ja monikulttuurisessa yhteiskunnassa pyhillä teksteillä ei kuitenkaan voi olla sijaa poliittisessa päätöksenteossa. Älkää siis pahastuko, jos me kristillisen maailmankuvan ulkopuolella elävät suhtaudumme suurella varauksella milloin ikinä kuulemme liperikaulaisen miehen julistavan totuutta jumalan tahdosta ja raamatun selkeästä sanomasta. Historia on pullollaan eri uskontokuntien aiheuttamia tai siunaamia irvokkaita rikoksia ihmisyyttä kohtaan. Tästä kristinuskon keskeisestä teoksesta rohkaisua ovat löytäneet ristiretkiin varustautuneet sotajoukot, orjakaupalla rikastuneet, apartheidpolitiikasta hyötyneet, noitarovioita sytyttäneet, aborttiklinikoilla ammuskelleet, autopommeja räjäyttäneet, mannertenvälisiä ohjuksia siunanneet, kongressitaloa vallanneet, rokotteita vastustaneet ja fasistista politiikkaa ajavat – sanalla sanoen, kristityt läpi historian. Raamattunsa lukenut Martti Luther oli, paitsi uskonpuhdistaja, myös aktiivinen antisemitisti ja rohkaisi kansoja kaikkialla ajamaan juutalaiset keskuudestaan, polttamaan heidän synagogansa ja tuhoamaan heidän omaisuutensa. Raamatun sanoma ei kenties ole täysin arvoton niille, jotka uskovat sen taivaalliseen alkuperään, mutta yhteiskunnan eettisenä ohjenuorana joudumme hylkäämään sen riittämättömänä ja ristiriitaisesti tulkittavana. 

Mikäli kuitenkin avaamme raamattumme ja sitä ryhdymme kuin itse Piru lukemaan, löydämme sen alkulehdiltä, Genesiksestä, myytin Kainista ja Abelista. Kahdesta veljeksestä tiedämme vain vähän; Kain viljeli maata, Abel kaitsi karjaa. Nämä kaksi toivat Yahwelle uhreja – Kain maan viljaa ja hedelmiä; tuoksuvia yrttejä ja kauniita kukkia, jotka hän oli kerännyt ketään satuttamatta tai kärsimystä aiheuttamatta. Abel valitsi lammaslaumastaan nuorimmaisen karitsan; riisti tämän äitinsä suojista, vuodatti tämän kuuman veren alttarille ja sytytti liekit kärventämään tämän lihaa, antaen rasvaisan uhrisavun nousta Taivaaseen mielekkäänä tuoksuna. Yahwe torjui Kainin lahjan, mutta hyväksyi Abelin uhrin, ilmaisten selkeästi oman jumalaisen luonteensa; Ialdabaoh, taivaallinen despootti, vaatii itselleen kärsimystä ja kuolemaa. Teurastus on hänen mielensä mukaista ja hänen nimissään vuodattu veri on vanhurskautta. Niin loputon on Hänen julmuutensa, niin tyydyttämätön hänen verenhimonsa, että hänen rakkauskirjeensä ihmiskunnalle on täynnä Jumalan siunaamia sotia, sanktifioituja kansanmurhia, julmia rangaistuksia ja sadistisia vitsauksia. Hänen suurin rakkautensa osoitus, Kristuksen ristinkuolema, voidaan myös nähdä sadomasokistisena autoeroottisen narsismin huipentumana, kosmosta järisyttävänä kärsimyksen kliimaksina! Niin suuri on hänen armonsa, että me pelastussuunnitelman ulkopuolelle jättäytyneet ja jätetyt saamme kärsiä ja kärventyä ikuisessa kadotuksessa, madon syöminä, sammumattomien liekkien nuoltavana, tukahduttavassa pimeydessä – jumalan itsensä pyllytellessä mukavasti pehmustetulla valtaistuimellaan marttyyrien ja enkelten kyyristellessä hänen mahtinsa edessä; Ikuiseen palvontaan pakotettuina, ylistyksiä ja kiitoksia kuuliaisina toistamaan, pelokkaina ja nöyrinä kuin piestyt orjat julman Herransa edessä.

Älkää siis pahastuko, jos raamatun siteeraaminen ja vetoaminen Jumalan tahtoon ei meitä puhuttele. Olemme jo tarpeeksi kuulleet kiihkeitä saarnoja synnistä, oppineet kovettamaan sydämemme pappien julistukselta ja vähät välitämme ikuisesta kadotuksesta. Me olemme maistaneet tiedon hedelmään ja nyt etsimmekin turvaa ja ratkaisuja omasta ymmärryksestämme. Satanisteina arvostamme ihmisen kykyä rationaaliseen päätöksentekoon, sekä konkreettista, ratkaisukeskeistä käytännön toimintaa. Vaikka päätöksentekomme perustuukin eri lähteisiin,voinemme kuitenkin yksissä mielin ja yhteistuumin etsiä parhaita ratkaisuja maallisiin murheisiin maallisin keinoin. Työ inhimillisen hyvinvoinnin takaamiseksi kuuluu meille kaikille, jotka sitä arvostamme.

Rikinkatkuisin terveisin ja hornan hengen myötävaikutuksesta selkeänä viestinä Kari Kuulalle, Jaakko Heinimäelle ja arkkipiispa Tapio Luomalle sanellut Tämän Maailman Ruhtinas, Kirkas Aamutähti ja Ensimmäinen Langenneiden Joukosta, Ha-Shatan Elohim, Lucifer Valonkantaja, jota myös Saatanaksi ja Perkeleeksi kutsutaan – sekä hänen irvokkaan hovinsa Leegio; kadotuksen lapset, satanistisen seurakunnan pandemonium, kakofonian pasuunat, sekametelin rummuttajat, riitasointujen kiljukaulat ja kaikenkarvaisten kummajaisten rykmentti.

Kirjeen lähettänyt yhteyshenkilönne sieluttomuuden asioissa Henri Hiljander, häpeilemättömän opportunistinen sekaravinnolla mässäilijä, Perkeleen Temppelin Harhaanjohtaja ja Toverinne Lankeemuksessa.

Ave Satanas!

Sacrifices of Cain and Abel, Genesis 4:3-4 from Treasures of the Bible
by Henry Davenport Northrop, D.D., 1894
Kategoriat
Yleinen

Luopion Julistus

Minä kiellän pyhän kolmiyhteisen Jumalan;
Isän, pojan ja pyhän hengen,
Sekä jumalanäidin neitsyt Marian,
Taivaalliset enkeljoukot,
Etenkin oman suojelusenkelini!

Kiellän kristuksen kärsimykset
Ristiinnaulitsemisen,
Ylösnousemuksen,
Ja taivaisiin astumisen.

Kiellän apostolien teot,
Pyhän evankeliumin,
Kaikki profeetat,
Kirkon pyhät traditiot,
Marttyyrien esimerkit,
Raamatun pyhät kirjoitukset,
Sekä kaikki pyhät sakramentit.

Pilkkaan pyhää henkeä,
Kieltäydyn kaikista esirukouksista,
Kaikista Jumalan armolahjoista,
ikuisesta elämästä,
Syntien anteeksiannosta,
Ja ruumiin ylösnousemuksesta.

Minä olen satanisti;
Laittomuuden ihminen ja kadotuksen lapsi,
Turmion iljetys ja hävityksen kauhistus,
Minussa vaikuttaa uhittelevuuden Perkele,
Ja suonissani virtaa kapinoinnin henki!

Minä en palvo ketään,
Kuljen omia polkujani,
elän oman lakini mukaan,
Olen vapaa uskon ikeestä
ja palvonnan kahleista!

Ave Satanas!

Kategoriat
Yleinen

Pyhä Lehmä ja Narri

File:Ill dict infernal p0486 moloch.jpg - Wikimedia Commons
Moloch,
Louis Le Breton, 1863

Kauan kauan sitten eli Pyhä Lehmä. Laupias lehmä tunnettiin laajalti ja ihmiset matkasivat maan ääriltä asti sen lempeän katseen alle armahdusta hakemaan. Pyhä Lehmä nautti suurta arvostusta ja ihailua, sen sarvia valeltiin tuoksuvilla öljyillä ja sen vaaleaa karvaa harjattiin hellitellen. Sen päähän laskettiin kultainen kruunu, se koristeltiin jaloilla kivillä ja verhottiin kalliilla kankailla. Pyhä Lehmä korotettiin rahvaan kansan yläpuolelle, korkeaan torniin elämään yltäkylläisyydessä ja ylenpalttisessa huolenpidossa; sitä palvelemaan vihittiin pyhitettyjen pappien legioona, jotka vaivaa säästelemättä poimivat käsin mehevää ruohoa Pyhän Lehmän märehdittäväksi ja kantamaan raikasta vettä vaskisissa astioissa tornin huipulle sen juotavaksi. Niin rakastettu oli Pyhä Lehmä, ettei sen paskakaan haissut, vaan ilolla sen lanta otettiin lahjana vastaan, sitä säilöttiin alabasterisiin ruukkuihin ja kuljetettiin temppeleiden ja pyhättöjen alttareille. 

Hyvä oli Pyhän Lehmän elää – ei sitä huolet painaneet tai murheet rasittaneet. Vuodesta toiseen se eleli kiireettömästi käyskennellen ja olostaan nauttien. Kirkkain silmin se katseli ympärillään pyörivää maailmaa siitä mitään suuremmin ymmärtämättä, kunhan heilutteli laiskasti häntäänsä ja toisinaan huvikseen mylvi jos sille päälle sattui. Pyhä Lehmä sai elää rauhassa vuodesta toiseen yltäkylläisessä nautinnossa pyllytellen ja vaivatta vanheten. Vuosien saatossa loiste kuitenkin katosi sen kauniista silmistä ja sen karva kävi harmaaksi, löystyvä nahka roikkui velttona sen hauraiden luiden päällä, kunnes lopulta koitti se päivä, jolloin Pyhä Lehmä otti ja kuoli. Itku ja parku kohosi kaikkialta valtakunnasta kun ihmiset kuulivat tämän suuren suru-uutisen. Viisaat miehet parlamentissa päättivät asiasta ja kuningas julisti suruvuoden alkavaksi. Vuoden ajan ei kellään ollut lupa musiikkia soittaa tai julkisesti nauraa, eikä yhdelläkään lapsella ollut vuoteen lupaa syntyä. Kansa pukeutui mustiin ja ihmiset kiersivät turuilla ja toreilla itkemässä ja toisiaan piiskaamassa. Naiset leikkasivat hiuksensa ja lapsia kiellettiin leikkimästä. Kakkuja ja makeisia ei enää leivottu, tulta ei ollut kellään lupa uuniin sytyttää ja kaikki ruoka syötiin kylmänä – olipa joillain tapana mauttomaan ruokaan vielä tomua ja tuhkaakin lisätä, jotta kaikki olisi jatkuvasti kurjuudesta muistuttanut.

Suurella hartaudella Pyhän Lehmän ruho balsamoitiin ja säilöttiin muuttumattomaksi ajan hammasta kestämään. Sen lasisen arkun luo tuotiin suuri määrä kukkia ja suitsukkeita poltettiin päivin ja öin Pyhän Lehmän tornissa. Hiljaa nyyhkien papisto kokoontui paastoamaan Pyhän Lehmän ympärille ja jotkut täysin toivonsa menettäneinä heittivät itsensä alas tornin huipulta ja murskautuivat maan kiviin.

Kaupungissa, jonka keskellä Pyhän Lehmän torni kohosi, asui muuan Narri. Tuo kylähullu, joka vietti päivänsä yhteiskunnan laitamilla käyskennellen ja aina ilkikurisia jekkuja puuhaillen, seurasi sivusta ihmisten suruvuotta ja hampaiden kiristelyä. Moneen kertaan hän aiheutti muille harmia hullutteluillaan ja älyttömillä kepposillaan; milloin hän letkautti hassun laulun tai pilkkarunon, milloin heitti kärrynpyörän tai kuperkeikan aina takamukselleen tömähtäen. Lapset rakastivat tätä Narria ja milloin ikinä tämän näkivät, kokoontuivat katsomaan tämän hullunkurista näytöstä, joka kerta valmiina salaiset naurut varastamaan. Lasten vanhemmat kuitenkin vihasivat Narria ja kuullessaan lasten kikattavan, tulivat oitis paikalle ja ajoivat kiukkuisina tuon houkan pakosalle ja kurittivat lapsiaan ankarasti tukistaen tai korvasta nykäisten.

Eräänä päivänä Narri jälleen tapansa mukaan maleskeli kaupungin reunamilla sijaitsevalla hautuumaalla omenoita syöden, kun haudankaivajat kärräsivät paikalle muuatta tornista hypännyttä pappia. Nopeasti Narrin uteliaat silmät huomasivat tuon papin kuitenkin vielä elossa olevan ja hiljaa vaikertavan. Haudankaivajat pudottivat papin suuremmitta seremonioitta avoimeen hautaan, heittivät tämän päälle muutaman lapiollisen multaa ja poistuivat paikalta. Narri hiipi haudan luo tarkemmin katsomaan, josko papissa viellä henki pihisi. Siellä kuopan pohjalla pappi makasi, kaapu veren tahrimana ja raajansa pahasti ruhjonneena, mutta muutoin elävien kirjoissa. Narri istui hautakiven päälle ja ihmetteli tosissaan, kun pappi viimeisillä voimillaan koitti epätoivossaan kaivautua syvemmälle haudan pohjamultaan, muistuttaen rikkonaiselta ruumiiltaan kovasti pulleaa kastematoa. Niin oli tämä näky outo ja papin kohtalo niin eriskummallinen, ettei Narri voinut kauaa nauruaan pidätellä, vaan vatsaansa syleillen kohta hekotti sydämensä kyllyydestä, keikkui hautakiven päällä, putosi siltä maahan ja pieraisi kuuluvasti kuin hullu.

”Minä olen itseäni houkkana pitänyt ja koko ikäni hulluna elänyt, mutta nytpä minä näen itseäni suuremman narrin edessäni! Salli minun pappi sinua auttaa, sillä sinä totisesti olet minua mahtavampi. Minä haen äkkiä lapion ja kuoppaan ruumiisi, lasken haudallesi kukkia ja pidän muistosi elossa! Ota vielä hattuni mukaasi, sillä itse en ole arvollinen sitä enää kantamaan!” 

Näin sanottuaan Narri haki lapion, humahutti sillä pappia kalloon, täytti kuopan mullalla ja asetteli hattunsa haudalle merkiksi. Tämän tehtyään Narri suuntasi kaupunkiin, sillä hänen mieleensä oli tullut jo uusi kepponen. Lapset kuulivat Narrin iloisen viheltelyn ja näkivät jo kaukaa tämän tulevan. Riemuissaan he kiersivät kertomaan ystävilleen näytöksen pian alkavan ja kokoontuivat salaa Pyhän Lehmän tornin juurelle odottamaan Narria saapuvaksi.

Kun Narri kohta tornille saapui, odotti häntä jo koko joukko lapsia esitykseen valmiina. Kevein askelin tanssahdellen Narri saapui heidän keskelleen ja aloitti esityksensä – vaan tällä kertaa hän ei ryhtynytkään laulamaan tai temppuilemaan, vaan äkkiä oikaisi ryhtinsä ylvääksi ja väänsi naamansa ylen vakavaksi. Lapset odottivat hiljaa ja jännittyneinä, tietämättä mikä tämä uusi hullutus voisi ollakaan. Hetken yleisöään seremoniallisen arvokkaasti mulkoiltuaan avasi Narri suunsa ja ryhtyi saarnaamaan kuin hurskainkin saarnamies konsanaan:

”Pyhä Lehmä on kuollut – JA HYVÄ NIIN! Liian pitkään te palvoittekin tuota nautaa ja uhrasitte sille siunauksianne, mutta nyt tuosta ylevästä märehtijästä on viimein päästy! Totisesti, jos tuo kirottu elukka ei olisi itse ymmärtänyt henkeään heittää, olisin minä jo kohta kiivennyt torniin sitä murhaamaan. Kuulkaahan, olisin hypännyt sen selkään ja vääntänyt siltä sarvet irti! Olisin vetänyt sitä hännästä ja sitonut sen solmuun! Vieläpä minä olisin upottanut hampaani sen utareisiin ja lutkuttanut sen nisästä itseni autuaaksi! Lopulta olisin potkaissut Pyhää Lehmää sen pyhälle kankulle ja lähettänyt sen kaaressa alas tornistaan, vain nähdäkseni josko lehmät lentäisivät kun niitä tarpeeksi palvotaan. Kyllä olisi teidän silloin kelvannut ihmeiden aikaa ihmetellä, kun taivaalta olisi paskaa satanut!

”Mitäpä te koskaan Pyhästä Lehmästä hyödyitte? Ei se rukouksianne kuullut tai virsistänne välittänyt! Suurella vaivalla ja jatkuvasti uhraten te sitä palvoitte, mutta mitä saittekaan vaivanne palkaksi? Tylysti se paskoi käsillenne ja te otitte sen kiitollisina vastaan kuin kalleimmankin lahjan. Te olette säilöneet silkkaa lantaa ja nostattaneet sille temppelit ja pyhäköt, jotta voisitte hartaasti nauttia sen tuoksusta – tehän olette kuin kärpäsiksi tulleet, sontakasan ympärillä pyörien ja sen lemusta hurskaina humaltuen. Kyllä te nyt kauhistutte kun minä sanon; Ei tuosta kuolleesta lehmästä ole meille iloa – nyt se on vain pölyttyvä raato ja nolo muisto. Eikö teitä lainkaan hävetä? Eikö puna jo nouse kasvoillenne kun muistatte miten kerran kumarsitte Pyhää Lehmää? Kyllä teidän sietääkin kääntää katseenne maahan ja noloina hyväksyä virheenne. Tyhmästi te olette tehneet kun korotitte yläpuolellenne tylsämielisen elikon ja nostitte jalustalle ruohoa syövän sarvipään!

“Kaikki tämä olisi anteeksi annettavissa ja hyväksi käännettävissä, mutta kun tuosta lauhkeasta lehmästä viimein päästiin, olette te hurskaassa yksinkertaisuudessanne ryhtyneet itseänne kiusaamaan – vaikka Pyhä Lehmä on viimein kuollut ja teidän tulisi juhlia ja tanssia! Varustaisitte itsenne huiluin ja harpuin, joisitte viinistä itsenne hilpeiksi ja karkeloiden kiipeäisitte kilvan tuohon tyhjään torniin, nostaisitte itsenne pyhimmän paikalle ja asettaisitte istuimenne taivaan tähtiä korkeammalle! Syöskää tuo pyhin raato alas korkeuksista ja nouskaa itse pilviä korkeammalle!

”Unohtakaamme tämä Pyhä Lehmä ja unohtakaamme suruvuoden kurjuus, jättäkäämme jälkeemme tämä kaikkinainen alhaisuus ja astukaamme huomiseen vahingosta viisastuneina. Eikö elämä ole kerrassaan liian lyhyt palvontaan ja surkutteluun, nautinnosta kieltäytymiseen ja itsensä aikaiseen hautaan kaivamiseen? 

Vaan enempää ei Narri ehtinyt saarnaamaan, sillä juuri tuolla hetkellä tapahtui jotakin kerrassaan hirvittävää. Kaupungin asukkaat olivat saaneet vihiä uuden saarnamiehen saapumisesta ja suunnanneet suurin joukoin Pyhän Lehmän tornille ilosanomaa kuullakseen. Monen sydämessä eli salainen toivo uudesta Lehmästä, joka kuolleen tilalle voitaisiin asettaa. Toiset taas kuiskivat ihmeentäyteisestä porsaasta, joka torniin voitaisiin kenties kohottaa asumaan. Nopeasti he saivat kuitenkin vallan kauhistua saarnaavan Narrin puheista ja sanoivat toisilleen:

”Kuinka kauan me sallimme Pyhää Lehmää noin herjattavan ja Narrin pilkallisesti ilkkua? Emmekö ole jo kärsineet tarpeeksi ilman että haavoihimme ripotellaan suolaa ja murhettamme irvaillen pahennetaan? Hakekaamme äkkiä köysi ja seiväs, antakaamme Narrille sopiva palkka työstään ja kepein sekä piiskoin häntä muistuttakaamme, ettei rienahenget täällä saa vanheta. Hänen puheensa on mitä tappavinta myrkkyä ja inhottavinta sairautta – mitä jos lapsemme tätä kuulevat ja oppivat Pyhän Lehmän muistoa vihaamaan? Mitä meillä muuta on, kuin rakkautemme ja surumme Pyhään Lehmään ja tämäkin halutaan meiltä rienaten riistää! Totisesti Narri on vaarallinen ja meidän tulee hänet pian hiljentää ennen kuin hänen pilkkansa pääsee keskellämme itämään ja pahaa hedelmää kantamaan!

Väkijoukon näin itseään murhatyöhön kiihottaen ja surmansolmuja tärisevissä käsissään kiristellen tapahtui mitä odottamattomin käänne, jota ilman Narrin henkiriepu oltaisiin varmasti väkivalloin riistetty. Tornin huipulla oli nimittäin suuri pappien joukko itkua tuhertamassa Pyhän Lehmän ruumiin äärellä ja myös heidän korviinsa oli Narrin saarna kohonnut. Tuota saarnaa kuunnellessaan moni menetti viimeisetkin rippeet rohkeudestaan ja epätoivon riivaamina koko joukko valmistautui tornista alas loikkaamaan. Toisiinsa tukeutuen he sanoivat “Ei ole ihmisen mahdollista elää vailla Pyhää Lehmää – sillä julmin on meidän kohtalomme, jotka olemme kerran nähneet Pyhän Lehmän kasvoista kasvoihin ja saaneet iloita hänen pyhästä läsnäolostaan. Ikuista kärsimystä on nyt meidän elämämme, kun Laupias Nauta on luotamme ikiajoiksi lähtenyt. Parempi on meidänkin tuohon ikuiseen pimeyteen astua ja lujassa uskossa heittäytyä tuntemattomaan, kuin täällä surun murtamin mielin maanpäällistä elämää sietää. Tulkaa, veljet, lähtekäämme nyt yhdessä!”

Kun väkijoukko jo saartaen lähestyi Narria, iskeytyi ensimmäinen pappi suureen ääneen läiskähtäen kadun kovalle kivetykselle ja roiskautti väkijoukon päälle aimo annoksen hurmetta. Rahvas kansa tuskin ehti ymmärtää tapahtunutta, kun jo toinen ja kolmaskin pappi putosi korkeuksista ja heidän perässään seurasi loputon pappien virta, kuin äkkinäinen sadekuuro joka kaiken hetkessä kastelee. Ihmiset kiljuivat kauhuissaan ja jotkut murskautuivat pyhien miesten painon alle, kun yhä useampi sinkosi itsensä tornin huipulta. Pian roiskuva veri virtasi katuja pitkin ja pahasti ruhjoutuneet ruumiit peittivät maata kaikkialla.

Narri ymmärsi tilaisuutensa tulleen ja lähti kiireisin askelin pois Pyhän Lehmän tornilta ja käveli muina miehinä ulos kaupungin avonaisista porteista. Hän ei katsonut taakseen, mutta suruvalitus ja itkuvirret kaikuivat vielä kauas kaupungin muurien ulkopuolelle. Päätään pudistellen Narri taittoi matkaansa koko päivän päästäkseen kauas tuosta mielipuolisesta paikasta ja vasta pimeän tullen istahti lepäämään vanhan ja käppyräisen puun juurelle. Niin lähti Narri kaupungista, jossa Pyhän Lehmän torni kohosi. Hän jätti vähäisen omaisuutensa jälkeensä ja taakseen katsomatta lähti maata kiertämään. Vaan jotakin oli Narrissakin tapahtunut, sillä kepeys oli kadonnut hänen askelistaan ja hänen silmissään piili nyt aavistus syvään isketystä surusta.


Pohdi ja vastaa lyhyesti omin sanoin seuraaviin kysymyksiin:

  1. Miksi Lehmä oli Pyhä?
  2. Miksi suruvuotta haluttiin viettää?
  3. Miksi pappi halusi kaivautua hautaan?
  4. Miksi lapset pitivät Narrista – ja miksi vanhemmat tätä vihasivat?
  5. Miksi Narri oli kaupungin asukkaille vaaraksi?
  6. Minkälaiseksi lapset kasvavat ja on kaupungin tulevaisuus?
  7. Miksi Narri oli surullinen?
  8. Miten itse olisit suhtautunut Pyhään Lehmään? Lehmän kuolemaan? Narriin?
Offering to Molech
Charles Foster, 1897