Musta Messu 2025 jouduttiin perumaan Alakulttuuritila Alimuksen konkurssin myötä. Perkeleen Temppeli kartoittaa mahdollisuuksia järjestää kulttuuritapahtuman Musta Messu vuonna 2026.
All is not Lost; the unconquerable will, And study of revenge, immortal hate, And the courage never to submit or yeild.
🜏 Kiellä uskosi ja pese kasteesi pois! 🜏 Kirjoita nimesi Saatanan mustaan kirjaan! 🜏 Antaudu pedon pitojen aistinautintoihin! 🜏 Katso! -ja näe: Rattotaidetta ja okkultismia! 🜏 Kuule irstauden evankeliumi ja Perkeleen viisaus! 🜏 Suurin syntinen palkitaan!
Helvetin liekit loistivat bittiavaruuden välityksellä pandemian karanteenikoteihin.
Perkeleen Temppeli järjesti ensimmäisen mustan messunsa talvipäivänseisauksena 21.12. kello 21:12. Koronatilanteesta johtuen tapahtuma järjestettinn verkossa ja siihen saattoi osallistua Perkeleen Temppelin Discord -palvelimella. Messu videoitiin ja streamattin palvelimelle jossa läsnäolijat saattoivat osallistua rituaaliin etänä. Makaaberisti utealiaat ja okkultistisesti orientoituneet olivat myös tervetulleita seuraamaan toimitusta, vaarantamatta sielunsa autuutta. Tapahtuma oli maksuton, eikä osallistujilta edellytetty kuin turvaamman tilan periaatteiden kunnioittaminen.
Harhaanjohtaja Hiljander toimitti rituaalimestarin roolia, riettaasti irvistellen. Messu aloitettiin kristillisen uskon kieltämisellä ja varastetun sakramentin häpäisyllä. Harhaanjohtaja sylki kirouksia ja Valamon Luostarin viiniä kuukautissiteeseen naulatun öylätin päälle. Öylättin kohdistettiin myös iskuja athamella, sekä tulisilla hiilillä polttamista. Rituaaliin tahoillaan osallistuvat olivat varanneet tai rakentaneet itselleen pyhyyttä ja auktoriteettia symboloivan esineen – jota rituaalin aikana häpäistäisiin, kukin tavallaan. Raamatun sivujen reviiin, jumalanäidin ikonia poljettiin mutaan ja krusifiksiä käytettiin masturbointivälineenä. Tiedetäänpä yhden pyyhkäisseen perseensä valtiomme viralliseen siniristilippuunkin.
Kun kristusta oltiin näin perinpohjaisesti häpäisty, lausittiin Luopion Julistus ja rauhoituttiin hetkeksi kuulemaan Perkeleellistä saarnaa. Toisin kuin kristillisessä traditiossa, ei tämän saarnan aikana kuultu syyttelyä synnistä tai pelottelua ikuisesta kadotuksesta – sillä saatanallinen kulttuurihistoria on täynnä kauniita sanoja yksilön pystyvyydystä, ikuisesta sodasta sortajia vataan ja ilosanomaa lihallisista nautinnoista. Näyttöjensä äärellä kokoontunut seurue nautti varaamiaan virvokkeita ja kuppia nostettiin Saatanan kunniaksi useamman kerran. Suomalaisia perinteitä kunnioittaen oli soveliasta nauttia väekästä viinaa – Mustan Messun virallinen cocktail sisälsi tuorepuristettua sitruunaa, inkivääriä, habaneroa ja hunajaa – sekä tymäyksellisen Jaloviinaa.
Musta messu päätettiin polttamalla väistyvä vuosi 2020. Väistyvää vuotta rituaalissa symboloi kuivattu sian sydän, joka saastaisen eläimen osana parodioi kristillistä kuvastoa ja oli antiteettinen versio pyhästä sydämestä (Sacratissimum Cor Iesu). Osallistujat olivat varanneet itselleen tuhottavia symboleja, jotka kuvastivat kulunutta vuotta – kuten kalentereita, muistoesineitä ja vuosiraportteja. Leipomisen hallitsevia ohjeistettiin leipomaan erityisiä mausteisia leivoksia, jotka ritualistisesti käsiteltynä muuttivat menneet kokemukset ravinnoksi ja mielihyväksi, kuonan muuttuessa ulosteeksi.
Rituaalin pääätyttyä osa ihmisistä kokoontui Perkeleen kirkkokahveille, eli erilliseen hangouttiin. Fiiliksiä kerrottiin, kuvia jaettiin ja jokainen kerskasi kilpaa syntiensä määrällä.
Musta Messu järjestettiin, joten taistelu esirukouksia ja suojelusenkeleitä vastaan voitettiin. Hail Satan!
’Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn tai valetun, taitajan käden tekemän, kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen pystyttää’– 5. Moos. 27:15
Tuvanpatsas on vanhaa itäsuomalaista pakanaperinnettä, jossa puusta veistetty artefakti nautti kunniallista asemaa kodin sisustuksessa. Niiden uskottiin tuovan talolle onnea, niiden kautta kommunikoitiin suvun vainajien kanssa ja niistä otettiin ahkerasti enteitä. Ruoka- ja viinauhrein lyyliteltiin tätä persoonallista hahmoa, jolta vastavuoroisesti toivottiin hedelmällisyyttä, turvaa ja materiaalista hyvää.
Vanhan kansan suhde tuvanpatsaisiin oli sangen interpersoonallinen, eivätkä ne nauttineet pyhästä koskemattomuudesta. Mikäli kotitaloutta kohtasi ansaitsematon epäonni, pelto ei tuottanut viljaa, eikä uusia lapsia parhaista uhrilahjoista huolimatta saatu, todettiin tuvanpatsaan rikkoneen sosiaalista sopimusta. Rangaistuksena tämä rikkuri riisuttiin koristeistaan, sitä piiskattiin armotta ja se heitettiin tunkiolle häpeämään. Vasta onnen käännyttyä palautettiin tuvanpatsas entiselle paikalleen – mikäli hänelle ei oltu jo löydetty ahkerampaa korvaajaa!
”Varmaan olet nukkunut, kun et ole kuullut rukouksiamme. Olet liian vanha jumalan virkaa enää toimittamaan. Esi-isillemme teit kyllä hyvää, mutta nyt olet laiska tai kykenemätön.”Pirun kiukkuinen pakana, muinaisina aikoina
Kuten monet muutkin kansanperinteet, oli tämäkin pakanuuden harjoittaminen mitä suurinta syntiä ja rankinta epäjumalainpalvelusta. Teologisesti tulkittuna tuvanpatsaissa yhdistyivät kristinuskon kaksi kammottavaa syntiä – nekromantia ja seksuaalisuus! Ankarin ottein ovat manaajat käyneet sotaan näitä Perkeleen kammotuksia vastaan, joiden silkka olemassaolo on kauhistus yhdelle totiselle Jumalalle.
Mutta sen minä sanon: mitä pakanat uhraavat, sen he perkeleille uhraavat ja ei Jumalalle. En minä tahdo, että teidän pitää oleman perkeleistä osalliset. Ette taida Herran kalkkia juoda ja perkeleiden kalkkia. Ette taida osalliset olla Herran pöydästä ja perkeleiden pöydästä.1. Kor 10:20-21
Nykypäivänä tuvanpatsaat tarjoavat sekulaarin väylän muistaa edesmenneitä läheisiä. Ne ovat muistumia muinaisista ajoista, täynnä tarujen taikaa. Samalla jokainen pystytetty tuvanpatsas on muistutus aggressiivisten lähetysuskontojen vaaroista – ja sylkäisy parrakkaiden patriarkaattien kasvoille. Ilmeikkäät ja persoonalliset veistokset palvelevat myös joka kodin sisustuselementteinä, joita vieraat ja sukulaiset saattavat kauhistella ja salaa kadehtia.
Tuvanpatsaiden materiaali on eettisesti hankittu myrskytuulten ja huoltoyhtiöiden katkomista puista – tai rikkaiden kusipäiden yksityisomisteisilta tiluksilta rehellisesti varastettua. Jokainen tuvanpatsas on käsityönä kaiverrettu, vuoltu, polttokoristeltu ja myrkyttömällä parafiiniöljyllä viimeistelty uniikkikappale. Patsaiden myynnistä kerätyt voitot käytetään epäterveellisiin elämäntapoihin ja sakkojen maksamiseen.
’Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn tai valetun, taitajan käden tekemän, kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen pystyttää’ – 5Moos. 27:15
Laus. Mam-MOO-nia-lae-set [“?”]
Mammonialaiset ovat Onnen ja Menestyksen juhlava rituaali, jossa maallisesta hyvästä riemuitaan ja sen jatkuvuutta toivotaan. Mammonialaisten juhliminen, eli mammonialaiset tai Mammonin palvojaiset on uskonnollinen juhla, jonka saatanalliset kulttuurijuuret ulottuvat varhaisen kristinuskon mytologiaan, proto-ortodoksian verisiin väkivallan vuosiin. Kristillisillä seurakunnilla ei ollut yhtenäistä käsitystä uskolle keskeisistä teologisista yksityiskohtia. Eri lahkoilla oli eri pyhiä tekstejä, joiden yhtenäistämistä vasta nyt ryhdyttiin selvittämään. Käsitys vääräoppisuudesta syntyy, samoin kauhutarinat varoittamaan Pyhän oikeaopillisen seurakunnan vääristyneestä varjoseurakunnasta. Mammonialaiset on myyttisten saatananpalvojien epäjumalanpalvelus – noitasapattien ja Hellfire-clubien perillinen. Covenin, Mustan Sapatin ja Juudas-pappien maailmanlopun kiertue!
“Sillä jos meillä on kristuksemme ja jumalamme, on noilla toisilla omat mestarinsa! He palvovat Saatanaa salaisissa rituaaleissaan, jotka ovat essentialtaan vastakkaisia omille sakramenteillemme! Murhamiesten, myrkyttäjien ja noitien Saatanallinen kabbalah – he kokoontuvat öisin yhteen harjoittamaan riettaita orgioita! Vääristelevät evankeliumia, saarnaavat turmeltuneisuutta ja kilvoittelevat pahoista teoistaan! Varokaa näiden vääräoppisten turmeltavaa vaikutusta ja poistakaa paha keskeltänne, sillä kuten kristus itse lausui;
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan. Minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Vade Retro Satanas! Mene pois minun edestäni, Saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten!”
Näihin sanoihin pilkkakirveet ja vääräleuat saattavat vastata rienaten:
Kuten TaikaSana selvästi sanoo ja Anti-kristus omalla suullaan todistaa. Myös Paha Henki sydämessäni vakuuttaa tämän palavasti! Minä otan nämä sanat epäuskossa vatsaan! Saatanan nimessä ja voimassa, hänen kunniakseen hänen reaalista läsnäolostaan nauttien minä sanon teille Toverit Lankeemuksessa; JUMALA ON KUOLLUT, MUTTA SAATANA ELÄÄ JA VOI HYVIN!
Mammonialaiset järjestetään tarvittaessa. Tuvanpatsas[1] nostetaan kunniapaikalle ja hänen ympärilleen koristellaan alttari. Kuvan tuvanpatsas symboloi Mammonia, varkaiden pankkiiria, Helvetin aarreaittojen ruhtinasta ja Hornan tuomioistuimen valetuomaria! Itä-Suomalaisessa kansanuskossa häntä kutsuttiin kodinhaltijaksi, kotitontuksi tai kotijumalaksi. Hänen on uskottu ylläpitävän kodin Onnea, materiaalista hyvää ja taloudellista etua. Nyt kunniavieraana hän saa osallistua juhlaan. Hänelle tuodaan lahjoja, uhrataan verta, rasvaa, viinaksia ja savukkeita, sekä kaikin puolin lyylitellään hyvänä. Epävireisesti virtenä lauletaan Tuomari Nurmion kappale Oi mahtava totemi, jonka aikana esitetään erilaisia palvonnan elkeitä. Sillä on sanottu, ettei ihminen voi palvoa sekä Jumalaa että Mammonia!
[1] Tuvanpatsas Mammon, juhlavieras
Mammon saa nauttia erityisestä asemastaan kodissa hyvän onnen jatkuessa. Mikäli kodin onni kääntyy ja ankarat olot koittavat, riisutaan Mammon koruistaan ja koristeistaan, häntä piiskataan risuilla ja sätitään kovasti. “Lienet liian laiska epäjumalan virkaa toimittamaan! Ennen vielä jaksoit onnea tuoda ja virkaasi toimittaa, mutta nyt olet vanhaksi päässyt ja laiminlyönyt velvollisuutesi!” Lopulta kunniastaan riisuttu Mammon paiskataan tunkiolle häpeämään. Siellä saa patsas möllöttää elementtien armoilla, kunnes ryhdistäytyy ja palauttaa talon onnen – tai kunnes hänen tilalleen löydetään korvaaja.
Pöytä katetaan yltäkylläiseksi ja tarkkaan harkitut vieraat kutsutaan koolle. Maljoja nostetaan, lahjoja vaihdetaan, pidetään vallankumouksellisia puheita ja rienataan jumalia. Isäntä jakaa saatanallista sakramenttia; viinaksia varastetuista ehtoollismaljoista, raamatun sivuihin käärittyjä tupakkasätkiä – sillä on sanottu, ettei ihminen elä pelkästä leivästä. Sauna lämmitetään ja alaston seurue tanssahtelee löylyn lämpöön. Pakarat vilkkuen, kuin noidilla Kyöpelinvuorella kuutamon valaisemassa yössä! Vasta auringon noustessa juhlallisuudet päättyvät ja valoa kestämättömät toimitukset saatetaan loppuun.
Palvonnan eleitä 2024
Henkilökohtainen historiani mammonialaisten järjestäjänä alkoi vuonna 2021, alhaisessa köyhyyden tilassa. Tuolloin nostin tuvanpatsaan varaston pimeästä nurkasta esiin ja putsasin pölystä. Patsaan suu, silmät ja fallos valeltiin verellä ja sen päähän naulattiin joukko kolikoita – viimeiset pennoset laihasta lompakosta. Lopulta makaaberi teos nostettiin paraatipaikalle kotialttarin keskelle. Tuolloin lausuttiin katkerat valat; “Kun minulta ei mikään puutu, eikä nälkä vaivaa, saat sinäkin, Mammon, osasi kiitosta ja ylistystä. Sinut verhotaan kultaan ja purppuraan, kunniaksesi kajahtavat ylistysvirret ja eteesi tuodaan kalliita suitsukkeita. Mutta jos pidätät lahjasi ja käännät kasvosi hädästäni, on silloin kohtalosi moninkertaisesti ankara!”
Kuten kaikki satanistiset rituaalit, myös mammonialaiset on täysin vapaaehtoinen toimitus ja sen runkoa voi vapaasti muokata omia mieltymyksiä ja tarpeita vastaavaksi. Kaikki verenvuodatus toteutetaan turvallisesti, tolkuissaan ja konsensuaalisesti, eikä esimerkiksi eläimiä vahingoiteta. Rituaali ei anna oikeutusta lakien rikkomiseen, eikä siihen rohkaista.
On tärkeää huomata, ettei meidän rationalisteina sovi liikoja asettaa toivoa rituaaleihin – vielä vähemmän taikauskoisiin harhakuvitelmiin. Tuvanpatsaat ovat kelvollisia sisustuselementtejä, mutta vähänpä niistä ylimääräistä onnea valuu pankkitilille. Laittomuuksia tekevälle suurimman suojan antavat oveluus ja taito, ei varkaiden suojeluspyhimyksen hymy. Mässäilijät ja irstailijat puolestaan kykenevät tyydyttämään lihalliset himonsa ilman tuonpuoleisia voimiakin. Hyvää ja herkullista elämää voi viettää uhraamatta ajatustakaan epäjumalankuville. Totuuden nimissä Mammon on vain oman itsensä kuvajainen, pystyvyyden ja kykeväisyyden symboli. Elämä on kuitenkin lyhyt ja raskas – meillä on vapaus nauttia pienistä rituaaleistamme ja rienauksistamme omaksi iloksemme.
Vuohipäivänä 02.02.2024 Henri Hiljander, Harhaanjohtaja Perkeleen Temppeli
Hypnoottismagneettinen katse, korvan takana tatti.
Vuoden 2024 pahantekeväisyyskampanja Verta Perkeleelle
Perkeleen Temppeli kampanjoi inhimillisen hyvinvoinnin puolesta konkreettisin teoin. Osallistumalla autat modernia lääketiedettä tekemään ihmeitä, joihin Jumalakaan ei kykene. Ojenna vasen kätesi ja vuoda verta Perkeleelle!
Verta Perkeleelle on Perkeleen Temppelin vuoden 2024 verenkeräyskampanja. Taikauskottomassa elämänkatsomuksessamme keskitymme todelliseen maailmaan ja löydämme arvoa tieteellisestä metodista. Jokainen verenluovutuskampanjaan osallistunut henkilö parantaa sairaita tehokkaammin kuin yksikään hurskaasti polvistunut esirukoilija.
Tämä on minun vereni isän Perkeleen kunniaksi vuodatettu! Totisesti minun uhrini on väkevämpi, kuin Kristuksen vetinen sakramentti! Lucifer, sinä tieteellisen metodin epäpyhä ikoni ja uskomushoitojen kiivas koettelija – ohjaa tämä elämän neste parhaaseen käyttöön. Tieteen, hyvinvoinnin ja kehityksen nimissä, aamen.
Perkeleen Temppeli 