Kategoriat
Yleinen

Syksy, Saatana ja Kuolema

The Doings of Death – Death the King
William Strang, 1901

Syksyn ruska on riipivän ahdistava ylistyslaulu Kuolemalle. Kylmenevä tuuli repii värikkäät lehdet puista, jättäen ne alastomiksi ja mustiksi rangoiksi pimenevään yöhön. Sade piiskaa turpeista maata ja kaikkialla leijailee mätänevän kesän tuoksu. Pakkasen kiristyessä luonto painaa nöyränä päänsä kaamoksen kaikkivallan edessä, routa raiskaa kylmenevää maata ja jäinen tuuli puhaltaa elämän riutuvan liekin sammuksiin.

Ihmisenkin palkka on kuolemalla kuolla.

Kuoleman jälkeinen elämä on houkkien houretta, jonka toivon varaan meillä ei ole mitään syytä uskoa. Nykyinen elämämme on ainoa varma mahdollisuutemme tiedostavaan olemassaoloon, eikä meillä ole luotettavaa tietoa mistään muusta. Paratiisin portit, reinkarnaatio tai mahdollisuus kummituksena kujeilusta saattavat olla houkuttavia toiveita, mutta mikään empiirinen tutkimus ei viittaa tietoisuutemme jatkumiseen elintoimintojemme lakattua. Minuus asuu kehossani – minä olen kehoni ja kun polttouunin puhdistava liekkimeri tai hautamullan pulleat madot ovat käsitelleet tämän lihakoneiston, ei minuutta enää ole. Minä kuolen, eikä minusta jää mitään osaa katumaan tai toivomaan.

Satanismi on realistinen uskonto, joka ei tee perättömiä väitteitä tuonpuoleisesta jatkuvuudesta. Me riemuitsemme ja vaalimme tätä elämää, sillä se on ainoa vähäinen josta meillä on varmuutta. Satanistille jokainen hetki elämästä – sen viiltävimmästä tuskasta aina ylväimpään euforiaan – on ainutkertaisena kokemuksena mittaamattoman arvokas. Ihmisen elämä on kuin nuotiosta yötaivaalle karkaava kipinä, jonka Kuolema pian tukehduttaa kylmään yön viittaansa – mutta tämän pienen hetken me loistamme kirkkaina ja korkealla, uhmaten välinpitämättömän avaruuden pimeyttä katoavalla liekillämme. Tyhjää ja tiedostamatonta, sieluttomuuden mieletöntä möllötystä ja epäolevaisuutta on ollut suunnattomasti ennen syntymäämme ja se jatkuu kenties loputtomiin kuolemamme jälkeen, mutta kosmisen silmänräpäyksen verran me elämme – ja juuri tämä ainutlaatuinen harvinaisuus tekee ihmisen elämästä vaalittavaa.

Pohjoisten kansojen ikiaikaisissa mielikuvissa syksy on sadonkorjuun aikaa. Kesän hedelmät hillotaan tulevan talven varalle, eikä jäätyvää maata enää viljellä. Ylimääräinen karja teurastetaan säännösteltäväksi ja arkiaskareet keskittyvät kodin lämpimään hämärään. Sukkia kudotaan, päreitä vuollaan ja peiton alla yksinäiset sielut etsivät toisistaan lemmen hehkua. Vaikka nyky-yhteiskunnan jäsenistä monet elävät turvassa tulevan talven nälkäkuolemalta ja nukahtamiselta lumihangen syleilyyn, on syksy mitä otollisinta aikaa kuoleman käsittelyyn – niin psyykkisellä, kuin käytännölliselläkin tasolla. Ympäristön muuttuessa synkemmäksi ja päivien lyhentyessä kaikki muistuttaa meitä paitsi oman elämämme lyhyydestä – sen eletyistä ja uudelleen saavuttamattomista kokemuksista, mutta myös edesmenneistä sukupolvista.

The Doings of Death – Death the Lover
William Strang, 1901

Memento Mori

Käytännönläheiset satanistit valmistautuvat omaan ja läheistensä kuolemaan tehden sovintoa väistämättömän kanssa. Elämä ei pääty yksilön kuolemaan – maailma jatkaa radallaan myös meidän jälkeemme. Ne meistä, jotka välittävät läheisistään ja heidän hyvinvoinnistaan oman kuolemamme jälkeenkin ottavat tämän huomioon jo eläessään. Hallitsemattoman kaaoksen riehuessa syysmyrskyinä ulkona on hyvä vetäytyä kodin turvaan ja laatia tai päivittää testamenttiaan. Vaikka arvokasta perittävää ei olisikaan kertynyt jaettavaksi tai välittömästä elinpiiristä ei löydy perijöitä, voi ihminen aina jättää ohjeistuksen omasta ruumiistaan. Ruumiin hyötykäyttö elintenluovutuksen kautta tai lahjoitus tiedeyhteisön käyttöön on aina mahdollista, mutta toiveet ruumiin käsittelylle, sen hautauspaikasta ja -käytännöistä on hyvä selvittää ja kirjata muistiin.

Hautajaisten suunnittelu käy milloin tahansa raskaasta työstä – etenkin, jos sitä joutuu läheisen menettämisen jälkeisessä surussa tekemään. Omia läheisiään voi ihminen ennakoivasti auttaa kirjaamalla kuolinsuunnitelmansa. Tämä kuolinsuunnitelma tulostetaan, suljetaan kirjekuoreen, annetaan kahdelle tai kolmelle läheiselle ja heitä ohjeistetaan avaamaan kirje kuoleman kohdatessa kirjoittajaa. Läheisimpien ystävien tai sukulaisten joukosta voidaan nimetä muutamia henkilöitä vastaamaan hautajaisten järjestämisestä, kirjata ylös heidän yhteystietonsa ja keskeiset asiakirjat, tietolähteet ja viranomaistahot yms. Yksityiskohtia voidaan hioa loputtomiin, eikä mitään voida arvaamattomassa maailmassa ennakoida täysin varmasti, mutta toiveet ruumiin kohtalosta ja muistotilaisuuden järjestämisestä on hyvä tehdä selväksi. Kuolinsuunnitelmaan voidaan sisällyttää jäähyväiset läheisille tai äänittää puhe toistettavaksi hautajaisissa. Sähköisten palveluiden tunnukset ja salasanat on hyvä kirjata ylös, jotta vastuuhenkilöiden on helpompi paitsi tiedottaa kuolemasta sosiaalisessa mediassa myös poistaa tunnuksia, kuolettaa luottokortteja ja lakkauttaa palveluita. Lainat, vakuutukset ja sopimukset on hyvä pitää kirjattuna, jotta ne voidaan asiaankuuluvasti hoitaa päätökseen kuolemankin jälkeen.

Kuoleman kohdatessa väistämättä jokaista, on ruumiin käsittelyn ja hautajaistoimien ympärille kehittynyt raadollinen kaupallinen vilunkipeli, joka vaanii kriittiseltä ajattelukyvyltään surun sumentamia läheisiä sijoittamaan huomattavia summia tarpeettomiin palveluihin. Hautajaisten käytänteistä vastaavien taloudellista tilannetta ja omaatuntoa helpottaa, jos kuollut on suunnitelmassaan ilmaissut jo kelpuuttavansa sopuhintaisen ruumisarkun – tai jopa hankkinut sellaisen jo valmiiksi. Jopa oman ruumisarkun veistäminen voi olla paitsi kallisarvoinen ja konkreettinen tapa käsitellä omaa kuolevaisuuttaan, myös keino säästää tuhansia euroja hautajaiskuluissa. Ruumiin kemiallinen käsittely mädänneisyyden torjumiseksi on paitsi kallista ja luontoa rasittavaa, myös lopulta turhaa – jääpalapussit pitävät kuolleen riittävän viileänä usean vuorokauden ajan mahdollisia ruumiinvalvojaisia varten, eikä mullan alla kukaan välitä biomassan hajoamisesta. Muistotilaisuuden koristeet maksavat myös merkittävästi – mutta vastaavatko hulppeat kukka-asetelmat todella varsinaista tarvetta?

Toimivan kuolinsuunnitelman tekoon ei kannata suhtautua tarkkana juhlasuunnitelmana soittolistoineen ja istumajärjestelyineen – luonnonkatastrofit ja onnettomuudet saattavat tehdä ruumiin hautaamisesta mahdotonta, eivätkä parhaatkaan suunnitelmat voi ennakoida ruumiiseen kohdistuneita vammoja. Kuolinsuunnitelman laatimisessa ihmisen ei myöskään tarvitse olla yksin, se voidaan laatia oikeusoppineen tai läheisten kanssa yhdessä.

Hivuttavan sairauden tai tuskastuttavan elämäntilanteen kohdatessa voi ihminen myös pitää itse omat jäähyväisjuhlansa – nauttia viimeiset hetkensä läheistensä läsnäolosta, muistella yhteistä menneisyyttä ja lausua jäähyväisiä. Oman kuolemansa suunnittelu ja toteuttaminen on mitä intiimein rituaali, jossa ihminen ottaa hallintaansa oman elämänsä viimeiset hetket. Kivuttomia ja tehokkaita tapoja itsensä tappamiseen on tarjolla ja viimeisen hengenvetonsa voi nauttia joko kaikkein läheisimpien ihmisten seurassa tai ylväimmässä yksinäisyydessä. Suomalaiset vanhukset ovat ennen kristinuskon vakinaistumista perinteisesti pitäneet omat hautajaisensa, mikäli vanhuuden tuomat vaivat tekivät hänestä yhteisölle tarpeettoman suuren taakan. Nämä kuolemaa hakevat vanhukset jättivät jäähyväisensä juhlavassa tilaisuudessa ja poistuivat elävien piiristä – astuivat virtaavan joen viemään lauttaan, suuntasivat kulkunsa erämaahan tai antoivat perheenjäsenelle kunniatehtävän heilauttaa kirvestä. Nykylainsäädännön puitteissa eutanasiaa ja kuolinapua haluavan ja siinä avustavien osapuolien tulee kuitenkin selvittää parhaat keinot joilla välttyä lailliselta rangaistukselta.

The Doings of Death – Death the Leech
William Strang, 1901

CARPE DIEM

Vääjäämättömän tiedostaminen ja hyväksyminen ei tee satanismista kyynistä tai katkeraa uskontoa – päinvastoin! Miksipä me, joilla ei ole maagista ratkaisua maallisiin murheisiin tekisimme muuta kuin juhlistaisimme tätä lyhyttä elämäämme nauttien täysin rinnoin ja omalla tavallamme sen tarjonnasta? Janoammehan elämältä sen mehevää tarjontaa ja haluamme elää makoisasti – emmekä kieltäydy hekumallisista houkutuksista ikuisen rangaistuksen pelossa tai kuoleman jälkeisen palkkion toivossa. Hedonisteina etsimme omat mielihyvämme ja heittäydymme lihalliseen kilvoitteluun. Olkoon elämämme enemmän kuin keskikaljaa, keskipalkkaa ja huonoa seksiä! Kaatakaamme omat maljamme täyteen elämän suloisinta viiniä ja juokaamme ahnaasti tyhjäksi tuo ylitsevuotava pikari!

Satanisti määrittää omat syksyiset sakramenttinsa. Yksi nauttii punaviiniä kirjan ääressä, toinen lisää iltapäiväkahviinsa kahden sormen mitan konjakkia ja kolmas saa nautintonsa haudutetusta teestä. Mikä ikinä onkaan oma myrkkysi, on syksyn tummenevat illat mitä tunnelmallisinta aikaa vetäytyä niiden äären. Mitä tuhlausta olisikaan sulkea silmänsä syksyn ruskalta ja sivuuttaa potentiaalinen vuodenaika vain arjen kiusallisena epäsovinnaisuutena. Valaise kotisi kynttilöin, antaudu melankolisen musiikin syleilyyn ja uppoudu goottilaiseen kauhukirjallisuuteen – tai karkoita synkkyys monivärisillä kalloilla ja kurpitsoilla, herkuttele karamellilla ja käynnistä Painajainen Ennen Joulua -elokuva. Kata pöytään borschkeittoa, karjalanpiiraakka ja suodattamatonta savuolutta tai kurpitsapiirakkaa, omenasiideriä ja kuppikakkuja.

Ihmisellä on lajityypillinen taipumus kaivata päihtymistä ja valistuneen vastuullinen satanisti tuntee omat mielihalunsa niitä pelkäämättä. Klassinen suomalainen rituaali kaikkina vuodenaikoina on saunan, tervan ja viinan yhdistelmä, mutta jos perinteisen miehen kohtalo alkoholismin, perheväkivallan, työuupumuksen ja itsemurhan totutussa oravanpyörässä ei kiinnosta, on vaihtoehtoja muitakin. Nykyteknologia on tuonut (ehdottomasti laittomat) päihteet hämäriltä syrjäkujilta jokaisen saataville ja parhaillaan kotiin kuljetettuina. Jos kesä on konemusiikin ja kokaiinin riehaa, voi syksyn letkeyteen antautua reggaemusiikilla ja kannabiksella. Introspektisiä oivalluksia ja syvää meditaatiota voi tehostaa syksyn psykoaktiivisilla sieniretkellä. Nykylainsäädäntö tekee kuitenkin huumeiden ostajista, myyjistä, kasvattajista ja käyttäjistä rikollisia, joten turvallisin valinta on reipas ja tervehenkinen liikunta luonnossa – siihen ei lain koura ja ankara totaalikieltokaan yletä.

Kehitä osaamistasi ja pyri raivolla parempaan. Paina oma sormenjälkesi ja oma uniikki tulkintasi taiteelliseen ilmaisuusi; silloin olet todellinen satanisti. Uskalla unelmoida ylväästä suorituksestasi ja tee siitä totta. Kulttuuri on ihmisen kynnet ja luomistyö kaikessa tuskassaan ja innoittavuudessaan on alkukantaisessa voimassaan lähes magiaa – ole siis väekkäin shamaani ja suurin noita keskellä tätä muovisen kapitalismin sielutonta betoniviidakkoa ja anna taiteesi kaikua loitsuna, joka loistaa kirkkaana timanttina hengettömän tehotuotannon keskeltä. Antaudu intohimosi vietäväksi – mikä ikinä se onkaan. Piirrä, maalaa, koodaa tai kokkaa, jos se sinua innostaa. Anna runosuonen sykkiä, sävellä sormet verillä tai upota kätesi muotoilun vimmaan – pakota aine taipumaan tahtoosi kuin suurin alkemisti, manifestoi mielikuviasi kuin mahtavin velho. Syvenny aiheeseen ja sen tutkimukseen, selvitä ja opi ymmärtämään kiinnostuksesi kohteesta sen salatuimmatkin tiedot. Miksipä tyytyisimme toimettomaan joutilaisuuteen ja laiskaan pyllyttelyyn, kuuliaisina kuluttajina ja viihdetuotannon pakkosyötettyinä palvojina, voimmehan tavoitella tähtitaivaan kirkkautta ja ylevöittää itsemme keskinkertaisuuden yläpuolelle

The Doings of Death – Death and the Dancers
William Strang, 1901

Danse Macabre

Saatanallisia rituaaleja ja psykodraamoja harjoittavat yksilöt voivat hyötyä kuoleman ja mädänneisyyden vuodenajasta; huutaa kirouksia myrskytuulen pauhun vietäväksi, polkea vihamiehen poppetin homeisen suon turpeeseen tai kanavoida sisäistä petoeläintään täysikuun loistossa, alastomana ja veren tahrimana tanssien.

Epäpyhiinvaellus hautausmaalle, kalmistoon tai hautalehtoon on merkittävä osa kuoleman prosessointia ja hiljenevän perinnetiedon muistamista. Edesmenneitä sukupolvia voi symbolisesti kunnioittaa kukin ja kynttilöin – tai suomalaisittain viemällä vainajille viinaa uhrina. Kuolleista pahan puhuminen on yhteiskunnallinen tabu, jota meidän ei ole pakko seurata – jotkut kuolleista elivät elämäänsä muita kiusaten ja ansaiten kaiken kaunan osakseen. Vihamiesten katkeraa muistoa voi myös ylläpitää tanssimalla haudoilla, virtsaamalla näiden hautakynttilät sammuksiin tai kylvämällä rikkarohoja ja nokkosia haudalle – antautua tietoisesti hekumoimaan haudatun ansaitsemasta kohtalosta Kalman ahtaissa asumuksissa, toukkien kalvamassa kylmässä ja pimeässä, kunnes heidän muistonsakin haalenee ja nuo kirotut tekoineen täydellisesti unohtuvat – myös meidän kaunaa kantavien pitkävihaisista mielistämme. Hautarauhan rikkominen on kuitenkin nykylainsäädännön mukaan rikos, joten kaikenlainen hautausmaalla riehuminen, hautakivien kaataminen ja hautojen turmeleminen johtaa helposti sakkoihin.

Ruumiinmullan, arkun naulojen ja luiden kerääminen kansanperinteen mukaisen Kalman väen lähteeksi on myös nykylainsäädännön silmissä epäilyttävää, vaikka vanhat uskomukset ovat niitä moneen tarpeeseen hyödyntäneet. Avoimessa haudassa tai hautausmaalla nukkuminen on ollut suomalaisille tietäjille rohkeutta vaativa lujaverisyyden ja väekkyyden osoittamisen keino. Kuolleilta esivanhemmilta on etsitty tietoa ja suojaa, joskin heikkohermoisen uskottiin tulevan hulluksi liiasta Kalman väen kanssa seurustelusta. Näkijäksi haluava saattoi kuitenkin uskaltaa purra vainajan varpaita tai huuhdella silmänsä ruumiin pesuvedellä. Kirkkokurilla nämä pakanalliset puuhat on kuitenkin tehokkaasti kitketty, eikä hautausmaalla sallita käyskentelyä tai leiriytymistä öiseen aikaan – ruumiiden ylöskaivamisesta, niiden mutiloinnista ja ruumiinosien varastamisesta puhumattkaan.

Rituaalit syksyn ankeutta ja kaamosmasennusta vastaan tehtynä saattavat tulla tarpeen niille, jotka pimeää vuodenaikaa joutuvat kirkasvalolampuin muutenkin torjumaan. Hyödynnä lämpimiä ja mausteisia juomia, chilikaakaota tai inkivääriteetä sisäisen kylmyyden karkoittamiseen, hae lämpöä saunan lauteilta tai läheistesi läsnäolosta. Syksyn ollessa sadonkorjuun aikaa, voi satanisti tulla itse Viikatemieheksi ja valikoida ne asiat, jotka haluaa elämästään kuolettaa – mitkä ihmissuhteet ovat ylläpidon arvoisia, mitkä pinttyneet tavat kaipaava uudistusta ja mitkä salakavalat rikkaruohot uhmaavat tulevan kesän satoa ja ansaitsevat tulla heitetyksi tuleen.

Miten syksyäsi vietätkin, tee se ainoan jumalasi ehdoilla – itseäsi palvoen ja palvellen. Älä anna kenenkään kertoa mitä saat tuntea tai ajatella, kuinka iloita tai surra. Lähdet sitten ilonpitoon tai vetäydyt yksinäisyyteen, tee se oman tahtosi mukaisesti. Syksy on monella tapaa latautunut vuodenaika, täynnä putoavien lehtien väriloistoa, muuttolintujen parvia, kypsiä hedelmiä, marjoja ja sieniä – mutta myös hiljaisuuteen vetäytymistä, melankoliaa ja pimeyttä. Syksyä viettävä Perkeleen Temppeli palvelee Suomen Satanistisena Seurakuntana, etsit sitten tietoa satanismista, innoketta rituaalityöskentelyyn tai vertaistukea kaamosmasennukseen. Olemme legioona, sillä meitä on monta – ja sinä olet tervetullut joukkoomme.

Hail Satan!

Danse Macabre
William Strang, 1893

Tekijä Vulgarion

Harhaanjohtaja yrityksessä Perkeleen Temppeli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s