Kategoriat
Yleinen

Luopion Julistus

Minä kiellän pyhän kolmiyhteisen Jumalan;
Isän, pojan ja pyhän hengen,
Sekä jumalanäidin neitsyt Marian,
Taivaalliset enkeljoukot,
Etenkin oman suojelusenkelini!

Kiellän kristuksen kärsimykset
Ristiinnaulitsemisen,
Ylösnousemuksen,
Ja taivaisiin astumisen.

Kiellän apostolien teot,
Pyhän evankeliumin,
Kaikki profeetat,
Kirkon pyhät traditiot,
Marttyyrien esimerkit,
Raamatun pyhät kirjoitukset,
Sekä kaikki pyhät sakramentit.

Pilkkaan pyhää henkeä,
Kieltäydyn kaikista esirukouksista,
Kaikista Jumalan armolahjoista,
ikuisesta elämästä,
Syntien anteeksiannosta,
Ja ruumiin ylösnousemuksesta.

Minä olen satanisti;
Laittomuuden ihminen ja kadotuksen lapsi,
Turmion iljetys ja hävityksen kauhistus,
Minussa vaikuttaa uhittelevuuden Perkele,
Ja suonissani virtaa kapinoinnin henki!

Minä en palvo ketään,
Kuljen omia polkujani,
elän oman lakini mukaan,
Olen vapaa uskon ikeestä
ja palvonnan kahleista!

Ave Satanas!

Kategoriat
Yleinen

Religiös frihet att sprida korona

Vetenskaps- och kulturminister Annika Saarikko

Satan going forth from the presence of the Lord, from Illustrations of The Book of Job
William Blake, 1825

Templet för Perkeles offentliga pendang angående kombinering av samlingsrestriktioner och offentlig religionsutövning för religiösa samfund.
När samlingsrestriktioner och lagstiftelse diskuteras, bör vi ställa en pinsam fråga: vilken grupp kunde tillåtas en särskild samhällelig status och frihet att samlas och sprida smitta, utsätta människoliv för fara och försvaga hela samhället och dess medlemmar? ”Ingen!” är det enda rätta svaret på denna fråga. Låt oss därför inte unna religiösa samfund särskild status gällande coronarestriktionerna. Lagen måste vara lika för alla och avståndstagande från stora evenemang kan i pandemitider inte angå endast en del av befolkningen. Alla måste spela enligt samma regler, för alla samhällsmedlemmars hälsa och välfärds skull.

När ni kontaktade religiösa samfund angående hur man kan gå tillväga för att kombinera samlingsrestriktioner och offentlig religionsutövning, diskuterade ni främst med representanter för abrahamistiska religioner. Spektret av religiösa samfund i Finland är ändå mångfaldigare än kristendomen och dess olika sekter och inriktningar. Det mångkulturella Finland innehåller också ett flertal marginella religioner, oregistrerade samfund och oberoende religionsutövare, varutöver icke-religiösa ateister och fritänkare inte heller kan uteslutas ur den här diskussionen. Vi satanister i Templet för Perkele är en finländsk grupp vandrare på den vänstra handens väg, medlemmar av den Finländska Satanistiska Församlingen och representanter för modern och sekulär satanism. Vi kontaktar nu er med detta brev för att delta i den här samhälleliga diskussionen som berör alla, och för att undgå att coronarestriktionsdiskussionen reduceras till ett samtal endast mellan staten och majoritetsreligionerna.

Humanism, rationalism och individuell frihet är centrala värderingar i Templet för Perkele. Vi anser oss leva som en del av en verklig, konkret och fysisk värld och vi deltar aktivt i samhällelig diskussion. Trots att många av oss representerar olika minoriteter och trivs i vår marginella roll i samhällets periferi, har vi inte flytt ut i skogens mörker för att leva som eremiter. Vi är en del av det mångkulturella Finland, där det bland minoritetsreligionerna finns plats också för oss icke-skrockfulla humanister.

Coronapandemin som har drabbat Finland år 2020 har också påverkat oss och begränsat såväl vår religionsutövning som vår gemenskap. Religiösa samfund har mött nya utmaningar i och med att läroanstalter och arbetsplatser har övergått till att prioritera distansarbete, samtidigt som restauranger och kultursenter har stängt sina dörrar. Människan är ändå ett påhittigt och adaptivt djur. Även vi har lärt oss leva i den här nya vardagen med alla sina distansmöten, e-post och andra digitala plattformer. De religiösa ritualer som vi inte har kunnat utöva över internet har vi genomfört enligt säkerhetsuppmaningar och samlingsrestriktioner, med minskat deltagarantal och genom att uppehålla social distans. Individuella medlemmar har även under denna tid haft möjlighet att utöva sina egna, privata riter.

Lagen kan inte behandla medborgare ojämlikt enligt religiös övertygelse eller avsaknad därav. Religiös övertygelse befriar inte individen från skattebetalning eller värnplikt. Oberoende av individuell övertygelse bör människan följa trafikregler, och inte ens den mest andaktsfulla övertygelsen berättigar familjevåld. Rituellt rent halal-kött produceras enligt villkoren i djurskyddslagen, och rastafarierna har ingen laglig frihet att religiöst använda cannabis. I det hela tiden mer och mer mångkulturella Finland får vi ständigt ta ställning till hur man tillämpar lag och praktik mellan olika religioner och livsåskådningar. Lagen kan ändras och uppdateras men den måste vara lika för alla och främja mänskligt välbefinnande.

Trotts att många religiösa samfund har reagerat på coronapandemin genom att ändra på sina sätt att utöva religion, har konspirationsteorier och vetenskapsfientlighet alltid fått ett stadigt fotfäste bland religiösa individer. Man motsätter sig ständigt myndigheters och experters instruktioner i religionens och övertygelsens namn – t.o.m. med from överlägsenhet. Stora mängder människor har utsatts för viruset såväl i Ryssland som i Europa under ortodoxa gudstjänster, då sakramentet har delats ut ur ett gemensamt kärl – detta efter att Ilarion Alfeyev, biskop för den ryska ortodoxa kyrkan kungjorde, att inget virus och ingen sjukdom kan sprida sig via det heliga sakramentkärlet. Samma virus spridde sig i evangeliska gudstjänster i USA, trots att man bad och förkunnade om den Helige andens övernaturliga skydd. President Donald Trumps andliga evangeliska rådgivare Paula White och Kenneth Copeland har upprepade gånger deklarerat viruset maktlöst framför bönens kraft och ömsom förkunnat att smittosjukdomens demon är besegrad och avvisad och ömsom uppmuntrat kristna överallt att troende ta emot dessa nyheter – något som gör diskussionen om coronarestriktioner och munskyddsrekommendationer till andligt förtryck och politisk förföljelse. I Finland samlades över hundra personer ur det pietistiska Association du Ministére de Jèsus-Christ pour la Dèliverance des Nations -samfundet i ett gudstjänstlikt evenemang i Jyväskylä, varefter över 700 människor utsattes för viruset, som spritt sig under evenemanget.

De skrockfulla uppfattningarna om transcendent, helig beskyddning som upprätthålls inom de religiösa samfunden har i onödan utsatt samfundens medlemmar för smittsam sjukdom – och eftersom sjukdomen sprider sig lätt, håller den sig inte inom dessa samfund, utan överförs till arbetsplatser, skolor, grannskaper och andra närastående människor. Eftersom coronaviruset sprider sig lika enkelt såväl under gudstjänsten som i discot, bör bägge bemötas med lika restriktioner. Medlemmar av religiösa samfund kan inte ställas i en annorlunda samhällelig position – särskilt inte då denna position kan utnyttjas till att hota den allmänna säkerheten.
Ifall det lämnas proverbiala hål i lagen, är den endast en tidsfråga innan någon skurk kommer på tanken att krypa igenom dem. Vi hedonistiska satanister vill utöva vår religion genom att äta, dricka och hora oss fördärvade, men coronarestriktionerna begränsar våra mest orgiastiska gudstjänstlika uppgifter. Vi skyndar oss ändå inte mot en för tidig död genom att hota vare sig våra egna liv eller liven på dem som står oss närmast då en dödlig sjukdom härjar i vårt samhälle. Även om religionsutövning kan vara meningsfullt på ett personligt plan, är det rådligare att tillfälligt avstå från detta trots obehagskänslorna det medför, än att sprida en smärtsam och dödlig sjukdom. Som individer och gemenskap är vi tvugna att välja det mindre onda av två onda ting då vi tar oss till tillfällig distansering och begränsade samlingar, eftersom det värre alternativet skulle öka mänskligt lidande och död.

Coronaviruset är inte mänsklighetens sista plåga. Vi vet att nya sjukdomar kommer att uppstå och spridas också i framtiden. Det måste vara möjligt för lagen att förutsäga även kommande utmaningar och därför bör våra tillvägagångssätt vila på rationalismens och humanismens stadiga underlag – och inte på religionens andliga sandbotten, som rasar då regnet faller. I en idealsituation behöver vi inga samhälleliga samlingsrestriktioner, men år 2020 har tydligt visat att världen är långt ifrån ideal. Konkreta problem kräver konkreta lösningar och då vi bekämpar en pandemi är samlingsrestriktioner ett klart effektivt sätt att sakta ner spridningen.
Tillägnas högaktade vetenskaps- och kulturminister Annika Saarikko, ordförande för Centerpartiet och vald av staten Finland att representera detta motsräviga folk – Hälsar, tacksam för ett utmärkt arbete och förväntansfull för nästkommande instruktioner,

Fursten över Den Äkta Världen, Den Strålande Morgonstjärnan, Den Första Fallne Ängeln. Ha-Shatan Elohim, Lucifer Ljusbäraren, även kallad Satan och Perkele. Nedskrivet av den ur det himmelska skenet avslagna hädelseanden i Helvetet, Underjordens överste bokförare av synder & skrivarnas skyddsdemon, Titivillus. Brevet har sänts av Henri Hiljander, eder kontaktperson i ärenden angående själlöshet, Missvisare i Templet för Perkele och Kamrat i Fall.

Hail Satan!

Kategoriat
Yleinen

Uskonvapaudesta levittää koronaa

Pahaenteinen musta kirjekuori sinetöitiin ja lähetettiin Opetus- ja kulttuuriministeriöön viikolla 47.

Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikolle.

Perkeleen Temppelin julkinen vastine kokoontumisrajoitusten ja uskonnollisten yhteisöjen julkisen uskonnonharjoittamisen yhteensovittamisesta.

Kokoontumisrajoituksia ja lainsäädäntöä pohdittaessa tulee meidän esittää kiusallinen kysymys: Mille ihmisryhmälle antaisimme erityisen yhteiskunnallisen aseman ja vapauden tietoisesti levittää tauteja, vaarantaa ihmishenkiä ja heikentää koko yhteiskuntaa ja kaikkia sen jäseniä? Ainoa oikea vastaus tähän kysymykseen voi olla vain ”emme kenellekään!” Älkäämme siis suoko uskonnollisille yhteisöille erivapauksia koronarajoitustenkaan suhteen. Lain on oltava tasavertainen kaikkia kohtaan, eikä pidättäytyminen suurista tapahtumista pandemian aikana voi koskea vain osaa väestöstä. Yhteiskunnan kaikkien jäsenten terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi on kaikkien sen jäsenten pelattava samoilla säännöillä.

Lähestyessänne uskonnollisten yhteisöjä koronarajoitusten ja uskonnonvapauslain yhteenasovittamisen käytännöistä pääsitte keskustelemaan pääosin abrahamilaisten uskontojen edustajien kanssa. Suomen uskonnollisten yhteisöjen kirjo on kuitenkin moninaisempi kuin kristinuskon eri lahkojen ja oppisuuntien määrä. Monikulttuurinen Suomi pitää sisällään myös joukon marginaaliuskontoja, rekisteröimättömiä uskontokuntia ja sitoutumattomia uskonnon harjoittajia, eikä uskonnottomia ateisteja tai vapaa-ajattelijoita voida sulkea tämän keskustelun ulkopuolelle. Me Perkeleen Temppelin satanistit olemme joukko suomalaisia vasemman käden polun kulkijoita, Suomen Satanistisen Seurakunnan jäseniä ja modernin, sekulaarin satanismin edustajia. Otammekin teihin nyt itse yhteyttä tällä kirjeellä osallistuaksemme tähän yhteiskunnalliseen ja kaikkia koskettavaan vuoropuheluun, jotta välttäisimme koronarajoituskeskustelun vääristymisen vain valtauskontojen ja valtion väliseksi ekslusiiviseksi vuoropuheluksi.

Perkeleen Temppelin keskeisiin arvoihin kuuluvat humanismi, rationalismi ja yksilönvapaus. Uskomme elävämme osana todellista, konkreettisessa ja fyysistä maailmaa ja otamme aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen vuoropuheluun. Vaikka monet meistä ovat eri vähemmistöjen edustajia ja viihdymme marginaalisessa osassamme yhteiskunnan rajamailla, emme ole paenneet metsäin peittoon erakkoina elämään. Olemme osa monikulttuurista Suomea, jonka vähemmistöuskontojen parissa on tilaa myös meille taikauskosta vapaille humanisteille.

Vuonna 2020 Suomeen iskenyt koronapandemia on vaikuttanut myös meihin ja rajoittanut niin uskontomme harjoittamista kuin yhteisöllistä sosiaalista seuraelämäämmekin. Oppilaitosten ja työpaikkojen siirtyessä suosimaan etätyöskentelyä sekä kulttuurikeskusten ja ravintoloiden sulkeutuessa myös uskonnolliset yhteisöt ovat joutuneet uusien haasteiden eteen. Ihminen on kuitenkin nokkela ja sopeutuva eläin – myös me olemme oppineet tähän etäpalavereiden, sähköpostien ja muiden digitaalisten alustojen uuteen arkeen. Ne uskonnolliset rituaalit, joita emme ole voineet internetin kautta harjoittaa, on toteutettu turvasuosituksia ja kokoontumisrajoituksia noudattaen, vähemmällä osallistujamäärällä, ja sosiaalista etäisyyttä ylläpitäen. Yksilöt ovat voineet tänäkin aikana yhä harjoittaa omia, yksityisiä riittejään.

Laki ei voi kohdella kansalaisia eriarvoisesti uskonnollisen vakaumuksen tai sen puutteen mukaan. Uskonnollinen vakaumus ei vapauta yksilöä veroja maksamasta, eikä suorittamasta asevelvollisuutta. Henkilökohtaisesta vakaumuksesta riippumatta on ihmisen noudatettava liikennesääntöjä, eikä hartainkaan vakaumus pyhien tekstien tulkintaan oikeuta lähisuhdeväkivaltaa. Rituaalisesti puhdasta halal-lihaa tuotetaan eläinsuojelulain ehdoilla, eikä rastafareilla ole laillista erivapautta kannabiksen uskonnolliseen käyttöön. Alati monikulttuuristuvassa Suomessa saamme jatkuvasti pohtia lain ja käytännön soveltamista myös eri uskontojen ja elämänkatsomusten välillä. Lakia voidaan muuttaa ja päivittää, mutta sen on oltava kaikille sama ja edistettävä inhimillistä hyvinvointia.

Vaikka monet uskonnolliset yhteisöt ovat reagoineet koronapandemiaan muuttamalla käytäntöjään, ovat salaliittoteoriat ja tiedevastaisuus aina löytäneet tukevan jalansijan uskonnollisten yksilöiden parista. Uskonnon ja vakaumuksen nimissä vastustetaan viranomaisten ja asiantuntijoiden ohjeita jatkuvasti – jopa hurskaalla ylenkatseella. Joukkoaltistumisia virukselle on tapahtunut niin Venäjällä, kuin Euroopassakin ortodoksimessuissa, jossa sakramenttia jaettiin yhteisestä astiasta – Ilarion Alfeyevin, Venäjän ortodoksisen kirkon piispan julistettua, ettei mikään virus tai tauti voi levitä pyhitetystä sakramenttiastiasta. Sama virus pääsi leviämään myös Yhdysvaltojen evankelisissa jumalanpalveluksissa, vaikka Pyhän Hengen yliluonnollista suojaa rukoiltiin ja julistettiin. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hengelliset evankeliset neuvonantajat Paula White ja Kenneth Copeland ovat toistuvasti julistaneet koronaviruksen voimattomaksi rukouksen mahdin edessä ja omalta osaltaan vuoroin julistaneet tartuntataudin hengellisen demonin kukistetuksi ja karkoitetuksi, sekä kehottaneet kristittyjä kaikkialla ottamaan nämä uutiset uskossa vastaan – Muuntaen keskustelun koronarajoituksista ja maskisuosituksista hengelliseksi sorroksi ja poliittiseksi ajojahdiksi. Suomessa pahin joukkoaltistuminen tapahtui Jyväskylässä herätyskristillisessä Association du Ministére de Jèsus-Christ pour la Dèliverance des Nations -uskonnollisen yhteisön yli sadan ihmisen jumalanpalvelukseen verrattavassa yksityistilaisuudessa, jonka seurauksena tapahtumasta levinnyt virus altisti yli 700 ihmistä.

Uskonnollisten yhteisöjen taikauskoiset käsitykset tuonpuoleisen pyhän tarjoamasta suojasta ovat vain tarpeettomasti altistaneet yhteisön jäseniä tartuntataudille – eikä helposti tarttuva tauti jää vain näiden yhteisöjen keskuuteen, se kannetaan läheisten, työyhteisöjen, koulujen ja naapurustojen pariin. Koska koronavirus leviää yhtä helposti niin messusta kuin discostakin, on molempia kohdeltava samoilla rajoitteilla. Uskonnollisen yhteisön jäseniä ei voida asettaa eriarvoiseen yhteiskunnalliseen asemaan – etenkään silloin, kun tätä asemaa voidaan käyttää yleisen turvallisuuden vaarantamiseen.

Mikäli lakiin jätetään proverbiaalisia reikiä, on vain ajan kysymys, milloin joku hyväkäs keksii siitä porsaalla läpi ratsastaa. Me hedonistiset satanistit haluamme uskontomme harjoittamiseksi syödä, juoda ja huorata itsemme hautaan asti, mutta koronarajoitukset rajoittavat uskontomme orgiastisimpia jumalanpalvelukseen verrattavia harjoitteita. Emme kuitenkaan kiirehdi ennenaikaiseen kuolemaan vaarantamalla omaa ja läheistemme elämää ja terveyttä tappavan taudin riehuessa yhteiskunnassamme. Vaikka uskonnon harjoittaminen voi olla yksilölle merkityksellistä, on tilapäinen pidättyväisyys ja sen tuoma epämukavuus suotavampaa, kuin kivuliaan ja tappavan taudin levittäminen. Joudumme yksilöinä ja yhteisönä valitsemaan pienemmän pahan tilapäisessä eristyneisyydessä ja rajatuissa tapaamisissa, sillä pahempi vaihtoehto lisäisi tarpeettomasti inhimillistä kärsimystä ja kuolemaa.

Koronavirus ei ole viimeinen ihmiskunnan vitsaus. Tiedämme uusien tautien syntyvän ja leviävän myös tulevaisuudessa. Lain on voitava ennakoida myös tulevia haasteita ja siksi meidän tulee valmistaa käytäntömme rationalismin ja humanismin kestävällä perustalle – ei uskonnon hengelliselle hiekkapohjalle, joka sateiden iskiessä sortuu. Ideaalitilanteessa me emme tarvitsisi yhteiskunnallisia kokoontumisrajoituksia, mutta vuosi 2020 on selvästi osoittanut tämän epäluoman maailman olevan kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Konkreettiset ongelmat vaativat konkreettisia tekoja ja pandemiaa vastaan käydessä kokoontumisrajoitukset ovat merkittävän tehokas keino hidastaa taudin leviämistä.

Korkea-arvoisalle tiede- ja kulttuuriministerille Annika Saarikolle, Suomen valtion demokraattisesti valitulle uppiniskaisen kansan edustajalle ja Keskustapuolueen puheenjohtajalle, — Kiitollisena ansiokkaasta työstä tervehtien ja lisäohjeita aikamme ruttoa koskevan valtakunnallisen lainsäädännön kirjaamiseksi sanellut Tämän Maailman Ruhtinas, Kirkas Aamutähti ja Ensimmäinen Langenneiden Joukosta, Ha-Shatan Elohim, Lucifer Valonkantaja, jota myös Saatanaksi ja Perkeleeksi kutsutaan.

Kirjannut taivaan kirkkaudesta arvoltaan alennettu Helvetin rienahenki, Hornan ylin syntien kirjanpitäjä & kirjureiden suojelusdemoni, Titivillus. Kirjeen lähettänyt yhteyshenkilönne sieluttomuuden asioissa Henri Hiljander, Perkeleen Temppelin Harhaanjohtaja ja Toverinne Lankeemuksessa.

Hail Satan!

Espoossa, 18.11.2020

Satan going forth from the presence of the Lord, from Illustrations of The Book of Job
William Blake, 1825
Kategoriat
Yleinen

Syksy, Saatana ja Kuolema

The Doings of Death – Death the King
William Strang, 1901

Syksyn ruska on riipivän ahdistava ylistyslaulu Kuolemalle. Kylmenevä tuuli repii värikkäät lehdet puista, jättäen ne alastomiksi ja mustiksi rangoiksi pimenevään yöhön. Sade piiskaa turpeista maata ja kaikkialla leijailee mätänevän kesän tuoksu. Pakkasen kiristyessä luonto painaa nöyränä päänsä kaamoksen kaikkivallan edessä, routa raiskaa kylmenevää maata ja jäinen tuuli puhaltaa elämän riutuvan liekin sammuksiin.

Ihmisenkin palkka on kuolemalla kuolla.

Kuoleman jälkeinen elämä on houkkien houretta, jonka toivon varaan meillä ei ole mitään syytä uskoa. Nykyinen elämämme on ainoa varma mahdollisuutemme tiedostavaan olemassaoloon, eikä meillä ole luotettavaa tietoa mistään muusta. Paratiisin portit, reinkarnaatio tai mahdollisuus kummituksena kujeilusta saattavat olla houkuttavia toiveita, mutta mikään empiirinen tutkimus ei viittaa tietoisuutemme jatkumiseen elintoimintojemme lakattua. Minuus asuu kehossani – minä olen kehoni ja kun polttouunin puhdistava liekkimeri tai hautamullan pulleat madot ovat käsitelleet tämän lihakoneiston, ei minuutta enää ole. Minä kuolen, eikä minusta jää mitään osaa katumaan tai toivomaan.

Satanismi on realistinen uskonto, joka ei tee perättömiä väitteitä tuonpuoleisesta jatkuvuudesta. Me riemuitsemme ja vaalimme tätä elämää, sillä se on ainoa vähäinen josta meillä on varmuutta. Satanistille jokainen hetki elämästä – sen viiltävimmästä tuskasta aina ylväimpään euforiaan – on ainutkertaisena kokemuksena mittaamattoman arvokas. Ihmisen elämä on kuin nuotiosta yötaivaalle karkaava kipinä, jonka Kuolema pian tukehduttaa kylmään yön viittaansa – mutta tämän pienen hetken me loistamme kirkkaina ja korkealla, uhmaten välinpitämättömän avaruuden pimeyttä katoavalla liekillämme. Tyhjää ja tiedostamatonta, sieluttomuuden mieletöntä möllötystä ja epäolevaisuutta on ollut suunnattomasti ennen syntymäämme ja se jatkuu kenties loputtomiin kuolemamme jälkeen, mutta kosmisen silmänräpäyksen verran me elämme – ja juuri tämä ainutlaatuinen harvinaisuus tekee ihmisen elämästä vaalittavaa.

Pohjoisten kansojen ikiaikaisissa mielikuvissa syksy on sadonkorjuun aikaa. Kesän hedelmät hillotaan tulevan talven varalle, eikä jäätyvää maata enää viljellä. Ylimääräinen karja teurastetaan säännösteltäväksi ja arkiaskareet keskittyvät kodin lämpimään hämärään. Sukkia kudotaan, päreitä vuollaan ja peiton alla yksinäiset sielut etsivät toisistaan lemmen hehkua. Vaikka nyky-yhteiskunnan jäsenistä monet elävät turvassa tulevan talven nälkäkuolemalta ja nukahtamiselta lumihangen syleilyyn, on syksy mitä otollisinta aikaa kuoleman käsittelyyn – niin psyykkisellä, kuin käytännölliselläkin tasolla. Ympäristön muuttuessa synkemmäksi ja päivien lyhentyessä kaikki muistuttaa meitä paitsi oman elämämme lyhyydestä – sen eletyistä ja uudelleen saavuttamattomista kokemuksista, mutta myös edesmenneistä sukupolvista.

The Doings of Death – Death the Lover
William Strang, 1901

Memento Mori

Käytännönläheiset satanistit valmistautuvat omaan ja läheistensä kuolemaan tehden sovintoa väistämättömän kanssa. Elämä ei pääty yksilön kuolemaan – maailma jatkaa radallaan myös meidän jälkeemme. Ne meistä, jotka välittävät läheisistään ja heidän hyvinvoinnistaan oman kuolemamme jälkeenkin ottavat tämän huomioon jo eläessään. Hallitsemattoman kaaoksen riehuessa syysmyrskyinä ulkona on hyvä vetäytyä kodin turvaan ja laatia tai päivittää testamenttiaan. Vaikka arvokasta perittävää ei olisikaan kertynyt jaettavaksi tai välittömästä elinpiiristä ei löydy perijöitä, voi ihminen aina jättää ohjeistuksen omasta ruumiistaan. Ruumiin hyötykäyttö elintenluovutuksen kautta tai lahjoitus tiedeyhteisön käyttöön on aina mahdollista, mutta toiveet ruumiin käsittelylle, sen hautauspaikasta ja -käytännöistä on hyvä selvittää ja kirjata muistiin.

Hautajaisten suunnittelu käy milloin tahansa raskaasta työstä – etenkin, jos sitä joutuu läheisen menettämisen jälkeisessä surussa tekemään. Omia läheisiään voi ihminen ennakoivasti auttaa kirjaamalla kuolinsuunnitelmansa. Tämä kuolinsuunnitelma tulostetaan, suljetaan kirjekuoreen, annetaan kahdelle tai kolmelle läheiselle ja heitä ohjeistetaan avaamaan kirje kuoleman kohdatessa kirjoittajaa. Läheisimpien ystävien tai sukulaisten joukosta voidaan nimetä muutamia henkilöitä vastaamaan hautajaisten järjestämisestä, kirjata ylös heidän yhteystietonsa ja keskeiset asiakirjat, tietolähteet ja viranomaistahot yms. Yksityiskohtia voidaan hioa loputtomiin, eikä mitään voida arvaamattomassa maailmassa ennakoida täysin varmasti, mutta toiveet ruumiin kohtalosta ja muistotilaisuuden järjestämisestä on hyvä tehdä selväksi. Kuolinsuunnitelmaan voidaan sisällyttää jäähyväiset läheisille tai äänittää puhe toistettavaksi hautajaisissa. Sähköisten palveluiden tunnukset ja salasanat on hyvä kirjata ylös, jotta vastuuhenkilöiden on helpompi paitsi tiedottaa kuolemasta sosiaalisessa mediassa myös poistaa tunnuksia, kuolettaa luottokortteja ja lakkauttaa palveluita. Lainat, vakuutukset ja sopimukset on hyvä pitää kirjattuna, jotta ne voidaan asiaankuuluvasti hoitaa päätökseen kuolemankin jälkeen.

Kuoleman kohdatessa väistämättä jokaista, on ruumiin käsittelyn ja hautajaistoimien ympärille kehittynyt raadollinen kaupallinen vilunkipeli, joka vaanii kriittiseltä ajattelukyvyltään surun sumentamia läheisiä sijoittamaan huomattavia summia tarpeettomiin palveluihin. Hautajaisten käytänteistä vastaavien taloudellista tilannetta ja omaatuntoa helpottaa, jos kuollut on suunnitelmassaan ilmaissut jo kelpuuttavansa sopuhintaisen ruumisarkun – tai jopa hankkinut sellaisen jo valmiiksi. Jopa oman ruumisarkun veistäminen voi olla paitsi kallisarvoinen ja konkreettinen tapa käsitellä omaa kuolevaisuuttaan, myös keino säästää tuhansia euroja hautajaiskuluissa. Ruumiin kemiallinen käsittely mädänneisyyden torjumiseksi on paitsi kallista ja luontoa rasittavaa, myös lopulta turhaa – jääpalapussit pitävät kuolleen riittävän viileänä usean vuorokauden ajan mahdollisia ruumiinvalvojaisia varten, eikä mullan alla kukaan välitä biomassan hajoamisesta. Muistotilaisuuden koristeet maksavat myös merkittävästi – mutta vastaavatko hulppeat kukka-asetelmat todella varsinaista tarvetta?

Toimivan kuolinsuunnitelman tekoon ei kannata suhtautua tarkkana juhlasuunnitelmana soittolistoineen ja istumajärjestelyineen – luonnonkatastrofit ja onnettomuudet saattavat tehdä ruumiin hautaamisesta mahdotonta, eivätkä parhaatkaan suunnitelmat voi ennakoida ruumiiseen kohdistuneita vammoja. Kuolinsuunnitelman laatimisessa ihmisen ei myöskään tarvitse olla yksin, se voidaan laatia oikeusoppineen tai läheisten kanssa yhdessä.

Hivuttavan sairauden tai tuskastuttavan elämäntilanteen kohdatessa voi ihminen myös pitää itse omat jäähyväisjuhlansa – nauttia viimeiset hetkensä läheistensä läsnäolosta, muistella yhteistä menneisyyttä ja lausua jäähyväisiä. Oman kuolemansa suunnittelu ja toteuttaminen on mitä intiimein rituaali, jossa ihminen ottaa hallintaansa oman elämänsä viimeiset hetket. Kivuttomia ja tehokkaita tapoja itsensä tappamiseen on tarjolla ja viimeisen hengenvetonsa voi nauttia joko kaikkein läheisimpien ihmisten seurassa tai ylväimmässä yksinäisyydessä. Suomalaiset vanhukset ovat ennen kristinuskon vakinaistumista perinteisesti pitäneet omat hautajaisensa, mikäli vanhuuden tuomat vaivat tekivät hänestä yhteisölle tarpeettoman suuren taakan. Nämä kuolemaa hakevat vanhukset jättivät jäähyväisensä juhlavassa tilaisuudessa ja poistuivat elävien piiristä – astuivat virtaavan joen viemään lauttaan, suuntasivat kulkunsa erämaahan tai antoivat perheenjäsenelle kunniatehtävän heilauttaa kirvestä. Nykylainsäädännön puitteissa eutanasiaa ja kuolinapua haluavan ja siinä avustavien osapuolien tulee kuitenkin selvittää parhaat keinot joilla välttyä lailliselta rangaistukselta.

The Doings of Death – Death the Leech
William Strang, 1901

CARPE DIEM

Vääjäämättömän tiedostaminen ja hyväksyminen ei tee satanismista kyynistä tai katkeraa uskontoa – päinvastoin! Miksipä me, joilla ei ole maagista ratkaisua maallisiin murheisiin tekisimme muuta kuin juhlistaisimme tätä lyhyttä elämäämme nauttien täysin rinnoin ja omalla tavallamme sen tarjonnasta? Janoammehan elämältä sen mehevää tarjontaa ja haluamme elää makoisasti – emmekä kieltäydy hekumallisista houkutuksista ikuisen rangaistuksen pelossa tai kuoleman jälkeisen palkkion toivossa. Hedonisteina etsimme omat mielihyvämme ja heittäydymme lihalliseen kilvoitteluun. Olkoon elämämme enemmän kuin keskikaljaa, keskipalkkaa ja huonoa seksiä! Kaatakaamme omat maljamme täyteen elämän suloisinta viiniä ja juokaamme ahnaasti tyhjäksi tuo ylitsevuotava pikari!

Satanisti määrittää omat syksyiset sakramenttinsa. Yksi nauttii punaviiniä kirjan ääressä, toinen lisää iltapäiväkahviinsa kahden sormen mitan konjakkia ja kolmas saa nautintonsa haudutetusta teestä. Mikä ikinä onkaan oma myrkkysi, on syksyn tummenevat illat mitä tunnelmallisinta aikaa vetäytyä niiden äären. Mitä tuhlausta olisikaan sulkea silmänsä syksyn ruskalta ja sivuuttaa potentiaalinen vuodenaika vain arjen kiusallisena epäsovinnaisuutena. Valaise kotisi kynttilöin, antaudu melankolisen musiikin syleilyyn ja uppoudu goottilaiseen kauhukirjallisuuteen – tai karkoita synkkyys monivärisillä kalloilla ja kurpitsoilla, herkuttele karamellilla ja käynnistä Painajainen Ennen Joulua -elokuva. Kata pöytään borschkeittoa, karjalanpiiraakka ja suodattamatonta savuolutta tai kurpitsapiirakkaa, omenasiideriä ja kuppikakkuja.

Ihmisellä on lajityypillinen taipumus kaivata päihtymistä ja valistuneen vastuullinen satanisti tuntee omat mielihalunsa niitä pelkäämättä. Klassinen suomalainen rituaali kaikkina vuodenaikoina on saunan, tervan ja viinan yhdistelmä, mutta jos perinteisen miehen kohtalo alkoholismin, perheväkivallan, työuupumuksen ja itsemurhan totutussa oravanpyörässä ei kiinnosta, on vaihtoehtoja muitakin. Nykyteknologia on tuonut (ehdottomasti laittomat) päihteet hämäriltä syrjäkujilta jokaisen saataville ja parhaillaan kotiin kuljetettuina. Jos kesä on konemusiikin ja kokaiinin riehaa, voi syksyn letkeyteen antautua reggaemusiikilla ja kannabiksella. Introspektisiä oivalluksia ja syvää meditaatiota voi tehostaa syksyn psykoaktiivisilla sieniretkellä. Nykylainsäädäntö tekee kuitenkin huumeiden ostajista, myyjistä, kasvattajista ja käyttäjistä rikollisia, joten turvallisin valinta on reipas ja tervehenkinen liikunta luonnossa – siihen ei lain koura ja ankara totaalikieltokaan yletä.

Kehitä osaamistasi ja pyri raivolla parempaan. Paina oma sormenjälkesi ja oma uniikki tulkintasi taiteelliseen ilmaisuusi; silloin olet todellinen satanisti. Uskalla unelmoida ylväästä suorituksestasi ja tee siitä totta. Kulttuuri on ihmisen kynnet ja luomistyö kaikessa tuskassaan ja innoittavuudessaan on alkukantaisessa voimassaan lähes magiaa – ole siis väekkäin shamaani ja suurin noita keskellä tätä muovisen kapitalismin sielutonta betoniviidakkoa ja anna taiteesi kaikua loitsuna, joka loistaa kirkkaana timanttina hengettömän tehotuotannon keskeltä. Antaudu intohimosi vietäväksi – mikä ikinä se onkaan. Piirrä, maalaa, koodaa tai kokkaa, jos se sinua innostaa. Anna runosuonen sykkiä, sävellä sormet verillä tai upota kätesi muotoilun vimmaan – pakota aine taipumaan tahtoosi kuin suurin alkemisti, manifestoi mielikuviasi kuin mahtavin velho. Syvenny aiheeseen ja sen tutkimukseen, selvitä ja opi ymmärtämään kiinnostuksesi kohteesta sen salatuimmatkin tiedot. Miksipä tyytyisimme toimettomaan joutilaisuuteen ja laiskaan pyllyttelyyn, kuuliaisina kuluttajina ja viihdetuotannon pakkosyötettyinä palvojina, voimmehan tavoitella tähtitaivaan kirkkautta ja ylevöittää itsemme keskinkertaisuuden yläpuolelle

The Doings of Death – Death and the Dancers
William Strang, 1901

Danse Macabre

Saatanallisia rituaaleja ja psykodraamoja harjoittavat yksilöt voivat hyötyä kuoleman ja mädänneisyyden vuodenajasta; huutaa kirouksia myrskytuulen pauhun vietäväksi, polkea vihamiehen poppetin homeisen suon turpeeseen tai kanavoida sisäistä petoeläintään täysikuun loistossa, alastomana ja veren tahrimana tanssien.

Epäpyhiinvaellus hautausmaalle, kalmistoon tai hautalehtoon on merkittävä osa kuoleman prosessointia ja hiljenevän perinnetiedon muistamista. Edesmenneitä sukupolvia voi symbolisesti kunnioittaa kukin ja kynttilöin – tai suomalaisittain viemällä vainajille viinaa uhrina. Kuolleista pahan puhuminen on yhteiskunnallinen tabu, jota meidän ei ole pakko seurata – jotkut kuolleista elivät elämäänsä muita kiusaten ja ansaiten kaiken kaunan osakseen. Vihamiesten katkeraa muistoa voi myös ylläpitää tanssimalla haudoilla, virtsaamalla näiden hautakynttilät sammuksiin tai kylvämällä rikkarohoja ja nokkosia haudalle – antautua tietoisesti hekumoimaan haudatun ansaitsemasta kohtalosta Kalman ahtaissa asumuksissa, toukkien kalvamassa kylmässä ja pimeässä, kunnes heidän muistonsakin haalenee ja nuo kirotut tekoineen täydellisesti unohtuvat – myös meidän kaunaa kantavien pitkävihaisista mielistämme. Hautarauhan rikkominen on kuitenkin nykylainsäädännön mukaan rikos, joten kaikenlainen hautausmaalla riehuminen, hautakivien kaataminen ja hautojen turmeleminen johtaa helposti sakkoihin.

Ruumiinmullan, arkun naulojen ja luiden kerääminen kansanperinteen mukaisen Kalman väen lähteeksi on myös nykylainsäädännön silmissä epäilyttävää, vaikka vanhat uskomukset ovat niitä moneen tarpeeseen hyödyntäneet. Avoimessa haudassa tai hautausmaalla nukkuminen on ollut suomalaisille tietäjille rohkeutta vaativa lujaverisyyden ja väekkyyden osoittamisen keino. Kuolleilta esivanhemmilta on etsitty tietoa ja suojaa, joskin heikkohermoisen uskottiin tulevan hulluksi liiasta Kalman väen kanssa seurustelusta. Näkijäksi haluava saattoi kuitenkin uskaltaa purra vainajan varpaita tai huuhdella silmänsä ruumiin pesuvedellä. Kirkkokurilla nämä pakanalliset puuhat on kuitenkin tehokkaasti kitketty, eikä hautausmaalla sallita käyskentelyä tai leiriytymistä öiseen aikaan – ruumiiden ylöskaivamisesta, niiden mutiloinnista ja ruumiinosien varastamisesta puhumattkaan.

Rituaalit syksyn ankeutta ja kaamosmasennusta vastaan tehtynä saattavat tulla tarpeen niille, jotka pimeää vuodenaikaa joutuvat kirkasvalolampuin muutenkin torjumaan. Hyödynnä lämpimiä ja mausteisia juomia, chilikaakaota tai inkivääriteetä sisäisen kylmyyden karkoittamiseen, hae lämpöä saunan lauteilta tai läheistesi läsnäolosta. Syksyn ollessa sadonkorjuun aikaa, voi satanisti tulla itse Viikatemieheksi ja valikoida ne asiat, jotka haluaa elämästään kuolettaa – mitkä ihmissuhteet ovat ylläpidon arvoisia, mitkä pinttyneet tavat kaipaava uudistusta ja mitkä salakavalat rikkaruohot uhmaavat tulevan kesän satoa ja ansaitsevat tulla heitetyksi tuleen.

Miten syksyäsi vietätkin, tee se ainoan jumalasi ehdoilla – itseäsi palvoen ja palvellen. Älä anna kenenkään kertoa mitä saat tuntea tai ajatella, kuinka iloita tai surra. Lähdet sitten ilonpitoon tai vetäydyt yksinäisyyteen, tee se oman tahtosi mukaisesti. Syksy on monella tapaa latautunut vuodenaika, täynnä putoavien lehtien väriloistoa, muuttolintujen parvia, kypsiä hedelmiä, marjoja ja sieniä – mutta myös hiljaisuuteen vetäytymistä, melankoliaa ja pimeyttä. Syksyä viettävä Perkeleen Temppeli palvelee Suomen Satanistisena Seurakuntana, etsit sitten tietoa satanismista, innoketta rituaalityöskentelyyn tai vertaistukea kaamosmasennukseen. Olemme legioona, sillä meitä on monta – ja sinä olet tervetullut joukkoomme.

Hail Satan!

Danse Macabre
William Strang, 1893

Kategoriat
Yleinen

Saatanan tunarit

Azazelin Tähti ja teosofian kritiikki

Depiction of the Papacy
Lucas Cranach The Elder, 1545

Hyvä Azazelin Tähden yhteisö

Hiljattain esitin avointa kritiikkiä (SunnuntaiSatanisti) Azazelin Tähden perusperiaatteita ja toimintamalleja kohtaan ja sain myöhemmin lukea harmistuneista reaktioistanne. Sallikaa minun siis nyt lyhyesti ojentaa oliivipuun oksaa rauhan merkkinä – jos kohta satanistina olenkin lähempänä sitä, joka kylvää lustetta. Ymmärrän turhautumisenne kritiikkiä kohdatessa ja väärinymmärrettynä tahona surun tunteenne on validi. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut pahoittaa mieltänne, sillä uskon jokaisen yksilön ansaitsevan lähtökohtaisesti empatiaa, vaikka ideat ja symbolit saavatkin asianmukaista kritiikkiä. Kenties minun olisi pitänyt valita sanani tarkemmin ja muuttaa ulosantiani lempeämmäksi, jotta teillä ei olisi vallan mennyt naama mutruun ja mieli surkuun.

Tarkkaan ottaen koitin artikuloida seuraavaa: Azazelin Tähti on pseudointellektuellien ja kognitiivisesti rajoittuneiden okkulttisfilosofinen vertaistukiryhmä, joka tarjoaa jäsenilleen perättömiä metafyysisiä väitteitä psyykkisiksi apupyöriksi. Yhdessä te kädenlämpöiset mystikot keksitte yhä uusia keinoja vääntää itsenne solmuun ja omia suolistokasujaan tarpeeksi imeskeltyänne jaatte toisillenne oivalluksia astraalitason ihmeistä. Mielen metafyysisen kasvun nimissä mikä tahansa esoteerinen tai okkulttinen innoitus kelpuutetaan; chakroja kiillotetaan, karmaa kerätään ja kosmisen maailmansielun nisää imetään. Kaikki tämä käsitteiden ja kulttuurien mystiikka hämmennetään uus-uskonnoille tyypilliseen järjen ylittävään hengellisyyden sekasotkuun – ja lopulta kaiken takana onkin rakastava Nasaretilaissaatana välittämässä kaikkien uskontojen takaista suurta totuutta ja ihmiskunnan keskeistä harmoniaa. Täysin todellisesta maailmasta irtautuneina hyväilette rukousnauhojanne ja etsitte raamatusta salattuja viestejä hengenheimolaisianne ringissä runkaten.

Totuus on teille korkein hyve ja viisauttakin sanotta arvostavanne – mutta henkenne hedelmät ovat köykäisiä ja kättenne jälki surkeaa; ihmetellessänne sanojen piilomerkityksiä ja pohtiessanne pyhää geometriaa tai sielun alkemiaa oman napanne intensiivisellä tuijotuksella koko muu maailma oikeutetusti ohittaa kahluualtaan syvyisen salatieteenne olankohautuksella. Ennen kuin voitte osoittaa väitteidenne todenperäisyyden, joudutte istumaan lasten pöydässä kristalliparantajien, hopeaveden myyjien, parapsykologien, shamaanien, ufobongareiden ja muiden puoskareiden seurassa. Perättömillä uskomuksillanne ei ole sijaa aikuisten ihmisten keskustellessa tästä maailmasta – tästä ihmeellisestä, maallisesta, tutkittavasta ja hengettömästä maailmasta. Empiirinen tiede on kyennyt kaikkeen siihen, mistä suurimmatkin teosofiset meshuggah-profeettanne voivat vain uneksia: Ruokkimaan nälkäiset, vaatettamaan alastomat ja parantamaan sairaat. Tieteen avulla ihmiskunta on penetroinut taivaankaaren immenkalvon ja aloittanut ulkoavaruuden tutkimisen – ilman astrologien tähtikartastoja!

Heittäytykää siis rukouksienne ja magianne varaan, kieriskelkää nöyrinä henkisen orjuuden ikeen alla. Kehtaatte kutsua itseänne satanisteiksi, lampaat susien vaatteissa, mutta on selvää ettei meissä vaikuta sama henki. Minua riivaa tämän maailman ruhtinas – konkreettisten tekojen, empiirisen tieteen, rationalismin ja skeptisyyden Saatana. Valontuoja ja kirkas aamutähti, jonka valossa toimintanne ja filosofianne paljastuu impotentiksi sanahelinäksi on se uskon vihollinen, joka ajaa minua aina kohdistamaan kriittisen säilän sinne, missä järki jättää tilaa hengellisyydelle. Muinainen käärme tarjosi ihmiskunnalle tietoa ja kyvyn tulla jumalten kaltaisiksi, mutta te olette tyytyneet syömään soraa puun juurella, kuvitellen siitä piilojumalanpalvonnasta hurskaiksi tulevanne.

Voimme käydä dialogia maailman todellisuudesta heti, kun voitte osoittaa harhaisten väittämienne pitävän paikkansa – mutta aloittakaa ensin osoittamalla niiden olevan edes mahdollisia. Azazelin Tähden filosofiaan ja sen yhteisön aivoitusten äärelle eksynen, jos paikallinen liikennemerkkien kanssa riitelevä kylähullu jättää palaamatta viimeisimmältä liimanhaistelu-astraalimatkaltaan enkä häneltä saa enää uutisia metafyysisestä mielikuvitusmaailmastanne.

Hail Satan!